Hyvää tätä vuotta sulle ja kaikille muillekin siellä bittiavaruuden toisella laidalla! Joulunpyhinä oli tarkoitus naputella blogitekstejä valmiiksi, mutta ei sitten huvittanutkaan. Enemmän huvitti hupsutella vaaperon kanssa, viimeistellä keskeneräisiä kotiprojekteja ja kaivautua Ukkosen kainaloon. Nämä olkoon niitä tärkeimpiä juttuja koko kuluvan vuoden.
Meidän joulu oli sanalla sanoen kohtuullinen. Siis materian ja stressin suhteen. Ei hillittömiä lahjakasoja, ei överiksi menneitä ruokaostoksia, ei pakollisia vierailuja eikä jouluperinteiden suorittamista minuuttipelillä veren maku suussa. Vaikka elämän paras aika on juuri nyt ja olemme äärimmäisen kiitollisia tästä vauva-arjesta, oli mennyt syksy meille raskas. On ollut sairautta, surua, univajetta, riitelyä, väsymystä. Rutiinien hakemista, pelisääntöjen neuvottelua. Arkea varjostaa huoli läheisen voinnista, kova ikävä ja voimattomuus väistämättömän edessä. Siksi tuntui siltä, että jouluna meidän pitää saada vain olla ja levätä. Kerätä voimia. Syötiin hyvin, käytiin pitkillä kävelyillä, saunottiin ja juteltiin. Läheisiä nähtiin ennen ja jälkeen pyhien sen verran kun jaksettiin. Vaikka kaipasin pyhinä omia kaukana olevia perheenjäseniä itkuun asti, tuli kolmisin rauhassa vietetty aika todella tarpeeseen.
Takaisin siihen kohtuullisuuteen. Hankimme pikkutyypille vain muutaman lahjan, ja nekin käytettyinä: taaperokärry, puiset palikkalelut ja paksulehtiset kirjat löytyivät kirpparilta. Läheiset muistivat vaaperoa tosi mieluisilla kirjoilla, leluilla, vaatteilla, CD-levyllä ja potkumopolla. Lahjoja oli juuri sopivasti ilman, että olisimme itse hankkineet yhtään enempää.
Paperi-, muovi- ja pahviroskan määrä on jouluna monessa kodissa aivan järkyttävä. Yritän lajitella jouluroskan aina mahdollisimman tarkasti, mutta tehokkaampaa olisi tietysti iskeä ongelman alkulähteille ja miettiä paketointiin ekologisempia tapoja. Viime vuosina olen ostanut mahdollisimman "paperin tuntuista" lahjapaperia – haluan uskoa, että se sisältää vähemmän muovia ja painovärejä kuin perinteinen lahjapaperi. Pitäisi tutkia asiaa. Kätköistäni löytyy kuitenkin edelleen myös sitä perinteistä kiiltävää paperia, ja yritin tänä vuonna käyttää varastojani loppuun. Lahjanaruksi laitoin villalankakerien jämiä.
Siistit paperit, lahjapussit ja narut otan talteen ja uusiokäyttöön. Ne vähät oman väen lahjat paketoin mahdollisimman ekosti, suurimman osan jo kertaalleen käytettyihin papereihin. Taaperokärryn koristeeksi riitti kaapista löytynyt silkkinauha, jonka otin tietysti talteen seuraavia juhlia varten.
Vaikka olen pyrkinyt vähentämään paketointiroskan määrää jo vuosia, on mulla edelleen kätköissäni aivan jäätävä kasa joulutarroja, muovinaruja ja lahjapapereita jopa kymmenen vuoden takaa. Nyt tein periaatepäätöksen, että yhtään uusia paketointitarpeita ei saa ostaa ennen kuin vanhat on käytetty loppuun. Sen jälkeenkin ostetaan vain, jos on ihan välttämätön pakko – ja valitaan se ekologisin mahdollinen vaihtoehto. Tavoitteena on, että ensi vuonna ompelen lahjoille kankaiset pussukat, joita voi käyttää vuodesta toiseen. Joulutarrojen ostokielto on myös päällä – veikkaan että näillä selviää vielä seuraavat kymmenen vuotta...
Itse lahjatkin voi valita ekohenkeen ja suosia vaikkapa kestäviä, kankaisia tai puisia leluja, kotimaisuutta tai luomua – mitä nyt kukakin pitää tärkeimpänä. Me ostimme kummilapsille mm. pitkäikäisiä ja kestäviä legoja. Muutamalle hankittiin heidän toivomansa täsmälahja – ekoa sekin, ettei lahja taatusti jää kaapin perälle pölyttymään. Isommat saivat tänä vuonna rahalahjan valitsemaansa tarkoitukseen, ja vaatteistaan tarkka esiteinimme ilahtui suuresti isovanhemman antamasta H&M:n lahjakortista. Perhepiirin aikuisille lähti meiltä tänä vuonna pieni kuvalahja, viime vuonna hankimme kotimaisten pienyrittäjien ekohenkisiä tuotteita kuten pesuaineita ja kestoluutuja. Ensi vuonna pyrin taas keksimään jollain tavalla ekot lahjat: tai sitten aikuisten kesken voisi sopia, että jätetään lahjat kokonaan ostamatta, tehdään itse tai annetaan kierrätyslahjoja.
Mulle kirjat on tärkeitä, ja niitä tulen ostamaan lahjaksi niin kauan kuin henki pihisee. Tänä vuonna keksin, että kirjan valinnassakin voi noudattaa ekologisia arvoja, ja hankin kummilapselle kirjan "Mistä tavarat tulevat?". Ajatuksenani oli, että kirjan myötä lapsen on helpompi käsittää, etteivät tavarat noin vain ilmesty kauppaan, vaan niiden tuotannossa tarvitaan raaka-aineita ja työvoimaa. Vaikka tämän kyseisen lapsen äiti varmasti opettaisi nämä asiat ilman mun interventiotakin – hän teki nimittäin tänä vuonna pikkutyypin nimissä lahjoituksen ikimetsän suojelemiseksi! Ihana lahja lapselle, joka ei vielä osaa kaivata tavaralahjoja. Ja lapsen äitille, jonka mielestä on sairaan siistiä, että oma lapsi on jo kymmenkuisena luonnonsuojelija.
Sellainen oli meidän kohtuullinen joulu. Toivoisin, että tulevatkin ovat sellaisia. En mä ihan lahjatonta lapsuutta lapselleni toivo, mutta haluaisin että hän oppii arvostamaan omia tavaroitaan ja pitämään niistä hyvää huolta. Itselleni toivon ensi vuodeksi armollisuutta: aina ei tarvitse yrittää olla hyvä äiti, vaimo, tytär ja ystävä. Aina ei tarvitse jaksaa, aina ei voi onnistua, aina ei tarvitse pyrkiä parhaimpaansa. Joskus on lupa mennä sieltä, missä rima on jo maatunut. Olla ahdistunut, väsynyt ja negatiivinen. Ja sitten kun on hetken rypenyt itsesäälissä, voi nousta maasta makaamasta, ravistella ravat olkapäiltä ja jatkaa matkaa tyytyväisenä siihen, että tästäkin selvittiin. Päättää, että tänä vuonna otan ilon irti silloin kun sitä on saatavilla, kerron kun minusta tuntuu kurjalta, itken kun itkettää ja hymyilen useammin vastaantulijoille. Ihme kyllä, uuden vuoden ensimmäisenä päivänä seitsemästä vastaantulijasta viisi hymyili minulle jo ennen kuin ehdin itse viritellä naamani ilon taajuudelle. "Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä." (Mahatma Gandhi.)
Kaikkea hyvää sinulle tähän vuoteen!
– meiramiina
