Pienen suuri juhla

Pikku tiitiäisen ensimmäinen suuri juhla oli täynnä rakkautta, onnenkyyneleitä ja musiikkia. Lähipiiri soitti ja lauloi suoraan sydämistään, puheet olivat kauniita ja koskettavia. Palasin muistoissani synnytykseen ja siihen hetkeen, kun sain hänet ensimmäistä kertaa syliini.

Olen onnekas, sillä anoppini ja kälyni ilmoittivat huolehtivansa tarjoiluista. Minun ja Ukkosen kontolle jäi ohjelman organisointi ja juhlatilan koristelu ynnä muu säätäminen. Askarteluun meni aivan tolkuttoman paljon aikaa, sillä halusin lähettää kutsut postitse ja tehdä juhlaan käsiohjelman. Koristelin myös vieraskirjan kannen ja täytin pikkuihmisen vauvakirjaa vieraiden selailtavaksi. Siinähän sitä sitten vierähti ilta jos toinenkin. Juhla-askartelu oli mun ainoa harrastus vauva-arjen ensimmäisinä kuukausina – sen merkeissä otin joka ilta hetkisen omaa aikaa.

Kukat tilattiin toiveella "iloinen, raikas, unisex-värinen, mieluummin kukkaketohenkinen ja rönsyilevä kuin säntillinen" – ja juuri sellaiset kukat saimme! Kukkahuone Rönsyssä käytetään mieluusti luonnonmateriaaleja, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Lisäksi pyysin kahvipöytiin irtokukkia. Kukkamaljakon virkaa toimittivat ystävältä saadut vanhat juomatehtaan pullot, joiden kaulaan kietaistiin juuttinarua. Pulloihin laitettiin valkoinen ja limenvärinen neilikka sekä joku heinämäinen kasvi, jonka nimeä en enää muista. Kahvipöytiin lainattiin ystäviltä valkoiset liinat (mallia Ikean lakana, vinkvink), ja päälle laitettiin pellavakaitaliinat.

Meidän pienen ihmeen suuri päivä oli niin täynnä tunteita, että herkistyn nytkin.

Tippa linssissä (taas),

meiramiina

Superäitejä ja isimiehiä

Kun vauva tuli taloon, tukeuduin paljon Ukkoseen niin käytännön asioissa kuin henkisesti. Sektiosta toipuvana tuoreenä äitinä olin äärettömän kiitollinen miehestä, joka haluaa aidosti jakaa vanhemmuutta. Vauva-arjen tuoksinassa juttelimme ja neuvottelimme monenlaisista pelisäännöistä  – että miten me noin niinkuin perheyksikkönä suhtaudumme tuttien desinfiointiin, puhdistuspyyhkeiden kemikaaleihin, miten vaippapyykki hoidetaan ja paljonko lapselle laitetaan vaatetta, kun pakkasta on 5 astetta. Ja olimme liikuttavan yksimielisiä.

Kun jäimme pikkutyypin kanssa kaksin kotiin miehen palatessa töihin, alkoi ÄitiLapsi-yksikkö vahvistua. Havaitsin itsessäni epämiellyttävän sivupersoonan: superäidin. Superäiti tuntee oman lapsensa paremmin kuin kukaan muu – edes sen lapsen isä. Superäiti tietää, mitä mikäkin ääntely tarkoittaa, eikä ymmärrä miten isä ei erota nälkäitkua väsyitkusta. Se kyseenalaistaa isän tapoja toimia oman lapsensa kanssa. Et sitten tajunnut avata haalareiden vetoketjua, ei ihme että lapsi heräsi ennen aikojaan. Et sitten laittanut lisäimua vaippaan, nyt tuli sitten pissat vaatteista läpi. Älä nyt tuijota sitä kännykkää, kun vauvalla on jutteluaika. Etkö sä huomaa että puklua valuu jo housuille asti? Ja tue nyt herran tähden sitä päätä kunnolla!

Usein tajuan vaientaa Superäidin ja pitää suuni kiinni. Aina en. Hävettää. Minä, joka päätin jo aikaa sitten etten KOSKAAN puutu miehen lapsenhoitoon, olen antanut Superäidin asettua taloksi.

Jos nyt kuitenkin muistettaisiin, että tuo sama mies hoivasi vauvaamme hänen elämänsä ensimmäisen puolituntisen paitansa alla, kun minua tikattiin leikkaussalissa. Sama mies, joka pesi ja puki pientä, kun itse olin niin kipeä etten voinut edes kääntää kylkeä. Heräsi keskellä yötä siihen että vauvan lisäksi itkee äitikin, lohdutti molempia ja vakuutti, että meillä molemmilla on kaikki hyvin. Ottaa joka ikinen päivä vauvan syliin välittömästi töistä tultuaan ja hoitaa pientä iltaan asti niin paljon kuin mahdollista.

Olenko minä aina täydellinen? En todellakaan. Olenko aina 100 % läsnä lapselleni? En. Unohtelenko asioita, mokailenko, menenkö joskus siitä mistä aita on matalin? Kyllä, jatkuvasti. Moittiiko Ukkonen silloin minua? Ei koskaan.

Mahtuuhan tähän yhteiseen arkeen monia asioita jotka joskus kismittää, puolin ja toisin. On kuitenkin yksi asia, mitä mulla ei ole koskaan varaa eikä oikeutta arvostella, ja se on Ukkosen isyys. On täysin selvää, että hän on sataprosenttisen kykenevä vanhempi ja paras mahdollinen isä omalle lapselleen. Superäidin on syytä muuttaa muualle ja jättää rauhaan meidät tavalliset kuolevaiset. Meissä kaikissa on puutteita ja valuvikoja, ei meistä yksikään ole täydellinen. Eikä tarvitsekaan.

Me rakastetaan sua isimies. <3

Päivä elämästäni – kaupan päälle kakkajuttuja

Vauva-arjen huuruissa minusta on tuntunut, että elämä on syömisen, nukkumisen, seurustelun ja vaipanvaihdon sekamelskaa vailla rakennetta tai rutiineja. Mutta mahtaako meidän pikkutyypillä kuitenkin olla jonkinlainen rytmi? Päätin kirjata ylös yhden vuorokauden touhut. 

Kun vuorokausi vaihtui, taisimme olla molemmat jo unessa. Aina emme ole – joskus pikkutyyppi itkeskelee ja kanniskelen häntä kahteen saakka, toisinaan valvon yksinäni viettämässä omaa aikaa. Olen nimittäin luonnostani yökyöpeli ja tykkään puuhailla omia juttujani kun muu maailma nukkuu.

Kolmelta yöllä herään vieressäni pötköttävän pikkutyypin vaativaan ähinään. On yöpalan aika. Selkeitä muistikuvia ei ole, mutta todennäköisesti imetän, vaihdan vaipan ja imetän uudestaan kuten yleensä. Nukahdamme molemmat kesken ruokailun ja havahdun seuraavan kerran aamuviideltä kun Ukkonen herää ja lähtee töihin. Siirrän pikkutyypin viereeni jatkamaan unia.

klo 06:15. On aamupalan aika. Tupla-ateria vaipanvaihdolla. Nukahdan nyytti kainalossani.

klo 09:00. Second Breakfast ja puklut äitin olkapäälle. Nyt ei enää nukuta. Haen itselleni nopeasti aamupalaa – alla kuva aamupalasta silloin, kun Ukkonen oli vielä isyyslomalla ja aamupalasta nyt... Vähän on taso laskenut. Suosiossa ovat "kaapista suuhun" -tyyppiset sekä yhdellä kädellä valmistettavat ruokalajit. 

Seuraavan tunnin ajan pikkutyyppi ottaa ilmakylpyjä, itkeskelee, juttelee ja pötköttelee. Vauva potkuttelee tomerasti pelkässä sisävaipassa, jonka olen sitaissut löyhästi päälle. Meno alkaa mennä itkuiseksi, ja arvelen että alkaa olla toisen kattauksen eli välipalan aika. En jaksa laittaa vaippaa kunnolla, vaan kääräisen vauvan nopeasti peittoon ja otan rinnalle. Pikkutyyppi saa kuitenkin tissiraivarit eikä ala syömään. Rauhoittelen ja keinuttelen kunnes pienen silmät alkavat lupsua ja uni tulee. Laitan nyytin sohvalle nukkumaan ja käyn laittamassa kahvit tippumaan. Kun tulen takaisin, pikkutyyppi parahtaakin vaativaan itkuun. NYT on ruoka-aika.

klo 10:15. Välipala on syöty ja pikkutyyppi on juuri nukahtamassa syliini, kun aivastan ja vauvan silmät rävähtävät apposen auki. Hän katselee minua peittonsa uumenista, hymyilee ja alkaa jokellella – nyt onkin ilmeisesti seurusteluaika. Katselen tuota pientä ihmistä, joka on silminnähden hyvällä tuulella ja kertoilee iloisesti omia juttujaan. Hymyilemme toisillemme kuin heikkopäiset ja katselemme toisiamme syvälle silmiin. Ajattelen, että tämä on vauva-arjessa ihan kaikista parasta – kunnes peiton uumenista kuuluu mojova turahdus ja tunnen jotain märkää sylissäni. Hitaasti tajuntaani hiipii, että lapsi on peiton sisällä pelkässä sisävaipassa. Peiton, joka on noussut imetyksen aikana mytylle vauvan mahan korkeudelle. Sisävaipassa, jota en kiinnittänyt kunnolla. Nostan varovasti peittoa. Kyllä. Sylini on täynnä paskaa.

Pikkutyypin ystävät (hänen näkövinkkelistään) eli Ikean mobile – siitä on ollut suuresti iloa!

klo 11:00. Olen pessyt ja pukenut pikkutyypin ja hän juttelee "ystävilleen" eli mobilen leluille. Olen saanut omatkin vaatteet vaihdettua, mutta suihkusta on toistaiseksi turha haaveilla. Onneksi vaippavuoto oli melko paikallinen, eikä "sitä itteään" ollut esimerkiksi hiuksissa. Tai naamassa. Yök. Alan touhuilla huushollia kuntoon lapsi käsivarrella, ja jossain vaiheeassa hän nukahtaa. Laitan pienen sitteriin jatkamaan unia, otan läppärin ja alan hoitaa asioita keikutellen samalla sitteriä jalallani. Vartin päästä huomaan, että pikkutyyppi on herännyt ja katselee minua silmät suurina. Laitan läppärin pois. Nyt jutellaan.

klo 12:15. Vauva alkaa vääntelehtiä ja kitistä sen näköisenä, että vaippa on märkä. Vaihdetaan kuiviin ja syödään. Kun pikkutyyppi on vielä tissin jälkeisessä tainnutustilassa, otan hänet kantoreppuun. Istahdan hetkeksi pianon ääreen ja pikkutyyppi nukahtaa. Nyt saan hoidettua kesken jääneet hommat. Puhun äitini kanssa puhelimessa, hoidan pankkiasioita ja ristiäisjärjestelyjä, haen pyykit kuivurista ja tajuan etten ole taaskaan muistanut syödä mitään..

klo 14:30. Syön salaattia seisaallani lapsi kantorepussa ja huomaan että lapseni päässä on makaroonia.  Tämän takia en syö lämmintä ruokaa lapsi kyydissä.

klo 15:30. Kun lapsi on nukkunut jo kolme tuntia, hän alkaa vääntelehtiä kantorepussa sen oloisena, että kohta herätään. Lasken hänet varovasti sohvalle ja kipaisen pikaisesti vessaan. Pian pikkutyyppi herääkin syömään. Syötyään hän venyttelee ja haukottelee makeasti, ja yritän lempeästi saada hänet pidettyä hereillä edes hetken. Turhaan. Pikkuinen päättää jatkaa unia sylissäni. Puoli tuntia myöhemmin hän herää taas syömään, ja vartin päästä on jälleen umpiunessa.

klo 17:00. Taas syödään, kahteen tai ehkä kolmeenkin otteeseen. Ukkonen tulee kotiin ja ottaa pikkutyypin haltuun, vaihtaa samalla vaipat ja kuulumiset pitkän kaavan mukaan. Minä saan syödä kahdella kädellä, luksusta! Käyn pikaisesti siistiytymässä sillä aikaa kun mies pakkaa vauvan kaukaloon ja lähdemme ostoksille. Yleensä käymme tässä vaiheessa porukalla kärryttelemässä ja hoidamme samalla asioita (yleisimmin jätteet kierrätyspisteeseen ja kaupan kautta kotiin). Tällä kertaa on tarve lähteä autolla kauemmas kaupoille. Pikkuinen on helppoa reissuseuraa – hän nukkuu niin kauan kuin menopeli pysyy liikkeessä. Pysähtyä ei sovi, ja niinpä Ukkonen kärryttelee kenkäkauppaa ympäri sillä aikaa kun minä sovittelen popoja.

Kahdeksan maissa palailemme kotiin ja vauva alkaa heräillä. Ruoka-aika: alkupala, huoltotauko, pääruoka, venyttelytauko, jälkiruoka. Syötyään pikkutyyppi seurustelee hetken, mutta alkaa sitten kitistä. Kuulostaa siltä, että vatsaa vääntää. Kanniskelemme ja heijailemme pientä vuorotellen tunteroisen verran, kunnes hän nukahtaa. Hoidamme ristiäisjärjestelyjä ja kotitöitä ja vauva siirtyy sujuvasti sylistä syliin heräämättä. Puoli yhdentoista maissa nyytti lasketaan sohvalle nukkumaan ja Ukkonen lähtee petiä kohti. Vartin päästä onkin taas ruoka-aika. Syötyään vauva on kipeän oloinen eikä meinaa rauhoittua, kunnes käännän hänet mahalleen – pikkuinen hakeutuu sammakkoasentoon ja nukahtaa. Kun vuorokausi vaihtuu, pieni nukkuu sohvalla vieressäni ja minä roikun netissä. Odottelen, että vauva herää syömään, jotta voin samalla kääntää hänet selälleen: mahalla nukuttamista kun ei suositella, enkä oikein uskalla jättää pientä nukkumaan sammakkona jos en ole itse vieressä hereillä.

Kotoisa analyysiyksikkömme päättelee, että meillä sittenkin saattaa olla jonkinlainen päivärytmi! Ainakin ruoka-aika on vähintään kolmen tunnin välein. Kirjoittelen tätä havainnointipäivää seuraavana päivänä, ja tänäänkin olemme heränneet syömään kuuden-seitsemän kieppeillä ja nousseet yhdeksältä ylös. Pieni on ollut hereillä yhdeksästä puoleenpäivän, ja juuri äsken otin unisen pikkukaverin kantoliinaan ja hän simahti välittömästi. Ehkäpä voimme olettaa, että seuraavan kolmen tunnin aikana touhuilen kotihommia lapsi kyydissä?

– meiramiina

Paljonko vauvan tarvikkeet maksavat?

Löysin vau.fi-sivustolta laskurin, jonka avulla voi arvioida vauvatarvikkeiden kustannuksia. Koska käytettyjen kamojen kyttääminen on usein hermoja raastavaa, vie järjettömästi aikaa ja edellyttää hitonmoista vaivannäköä, päätin ilahduttaa itseäni ja laskea, kuinka paljon olen onnistunut säästämään kierrättämällä.

Sovelluksesta ruksitaan itselle tarpeelliset hankinnat, ja ohjelma laskee niille hintahaarukan. Itse ruksin vain ennen vauvan tuloa hankittavat tarvikkeet: esimerkiksi syöttötuolia ja pistorasian suojuksia en valinnut, koska niiden tarve tulee vasta myöhemmin. 

Tekstin alkajaisiksi erittelen eri kategorioiden hankintakustannuksia eli laskurin vaihtoehdoista valitut tarvikkeet hintoineen, todelliset kustannukset ja näiden erotus eli se säästö. Laskelmien jälkeen seuraa osio nimeltä miten meni noin niinku omasta mielestä eli pohdin hankintojen tarpeellisuutta ja sitä, miten vauvatarvikkeiden hankkimisessa olisi vielä voinut nipistää. Lopuksi jälkiviisastelen eli listaan omat vinkkini siitä, miten välttää tulevia vanhempia vaivaava vauhtisokeus vauvatarvikemarkkinoilla.

Ja ei, en todellakaan ole ehtinyt laskeskella näitä vauvan tultua maailmaan – kirjoittelin tätä esseeksi paisunutta sepustusta, kun olin viimeisilläni raskaana ja oli pakko keksiä jotain järkevää tekemistä pitkiin päiviin. ;)

Vauvatarvikkeiden hankintahinnat

Vauvanvaatteita: bodyja, puolipotkuhousuja, fleece-puku, villapuku tai villa-alushaalari, yöpukuja; rukkaset, hansikkaat, töppöset: myssy ja pipo; sukkia ja sukkahousuja. Vaatteiden hintahaarukka: 215–430 euroa.

Meidän vauva on saanut paljon vaatteita lähipiiriltä niin kierrätettynä, itse tehtynä kuin lahjaksi. Lisäksi ostin ison kassillisen käytettyjä vauvanvaatteita 25 eurolla sekä uusia sukkia 9 eurolla ja fleecehaalarin 30 eurolla. Olisimme taatusti pärjänneet näillä ja äitiyspakkauksen vaatteilla, mutta koska teki mieli ostella vauvalle vielä jotain nättiä, hankin lisäksi seuraavat: villapuku 25 e, 3 uutta bodya yhteensä 48 e, kaksi sisähaalaria yhteensä 25,80 e, potkarit 9,90 e, kolmet housut yhteensä 10 e (olen unohtanut hinnat mutta koska olivat alerekistä ja 2-laatuisia niin olivat edullisia). Kirpparilta olen ostanut pari bodya, muutamat housut, potkarit, puolipotkarit ja muutamia villavaatteita: näidenkään hintoja mulla ei ole ylhäällä mutta jäivät alle 20 euron. 

Hinta-arvio: 215–430 euroa.

Todelliset kustannukset: 202,70 euroa. 

Säästö: 12,30–227,30 euroa.

Imetysvaatteita ja -apuvälineitä: Imetysliivit tai imetyspaita, rintaliivien suojia, rintapumppu, voidetta rintoihin. Imetysvaatteiden ja -tarvikkeiden hintahaarukka: 95–235 euroa.

Tässä kohtaa tuo laskurin hinta-arvio ei ole ihan realistinen. 95 eurolla ei mitenkään saa ostettua uutena riittävää määrää imetysvaatteita, pumppua, liivinsuojia ja voidetta. Pumppu maksaa halvimmillaan kolmisen kymppiä, ja esimerkiksi H&M:n edullisimmat yksittäin myytävät paidat ja liivit maksavat noin 20 euroa/kpl (kahden kappaleen paketeissa ostettuina yksikköhinnaksi jää halvimmillaan paidalle 12,50 euroa ja liiveille 9,99 euroa). Arvioon onkin ilmeisesti laskettu vain yhdet liivit ja yksi paita, vaikka kyllähän niitä tarvitaan ilman muuta useampia. Käytettynä hankittaessa tuo 95 euron minimihinta on mun mielestä ihan mahdollinen: käsikäyttöisen rintapumpun voi saada 15 eurolla ja imetyspaitoja olen nähnyt myytävän 5–10 e/kpl. Kertsiliivinsuojat saa parilla eurolla ja voiteen äitiyspakkauksesta ilmaiseksi.

Uutena laadukkaat imetysvaatteet on KALLIITA ja niiden ostaminen tuntui tosi hankalalta, kun omaa kokoa synnytyksen jälkeen on vaikea arvioida. Kirppareilta olen löytänyt imetysvaatteita huonosti, ja jotain oli pakko hankkia etukäteen, ettei tarvi lähteä vastasyntyneen kanssa vaatekauppaan. Löysin onneksi Mamalicious-alerekistä neljä perus-imetys-T-paitaa ja yhden vähän siistimmän paidan, näistä maksoin yhteensä 56 euroa. Lisäksi tilasin netistä Boob-merkkisen imetysmekon alennushintaan 52,90 euroa (lähtöhinta yli 90 ekeä, oumai). Imetysliivejä ostin H&M:ltä jo raskausajan tarpeisiin, muistelen että kuudet liivit ovat maksaneet yhteensä 70 euroa (niitä piti ostaa niin monet siksi, että ekat ostokset oli huteja). Lisäksi nettikirpparilta ostamani äitiysvaatepaketin mukana tuli kaksi imetyspaitaa, lasketaan niille hintaa vaikkapa 5 euroa. Imetysvaatteisiin on siis mennyt yhteensä 183,90 euroa. 

Rintapumpun hintaa en enää muista, mutta lasketaan tähän hinnaksi 33,90 euroa (verkkokauppa.comin halvin käsikäyttöinen malli). Lanoliinivoidetta tuli yksi tuubi äitiyspakkauksesta, lisäksi ostin tuttavalta avaamattoman voiteen 7 eurolla. Liivinsuojuksia ostin niin kestoina hintaan 8,5 euroa (6 kpl/pkt) kuin kertseinä: olen unohtanut hinnan, mutta heitetään nyt vaikka 3 euroa. 

Hinta-arvio: 95–235 euroa.

Todelliset kustannukset: 236,30 euroa.

Säästö: 0 euroa.

Liikkuminen lapsen kanssa: Vaunut, kantoliina tai rintareppu, vauvan turvakaukalo autoon, kaukalopussi tai lämpöpussi. Liikkumisen hintahaarukka: 570–2115 euroa.

Vaunuista maksoimme 200 euroa ja turvakaukalon saimme ilmaiseksi paikallisesta FB-kierrätysryhmästä. Kaukalopussin, kantoliinoja ja kantorepun saimme lähipiiristä lainaksi.

Hinta-arvio: 570–2115 euroa.

Todelliset kustannukset: 200 euroa. 

Säästö: 370–1915 euroa.

Vauvan turvallisuus kotona: Itkuhälytin. Turvallisuustavaroiden hintahaarukka: 60–150 euroa.

Itkuhälytin löytyi FB-kirpparilta kahdellakympillä. 

Hinta-arvio: 60–150 euroa.

Todelliset kustannukset: 20 euroa. 

Säästö: 40–130 euroa.

Nukkuminen ja uni: Pinnasänky ja petivarusteet (patja, lakanat ja peitto). Nukkumiseen liittyvien tarvikkeiden hintahaarukka: 200–700 euroa.

Pinnasängyn saimme lähipiiristä. Peitto ja lakanat tulivat äitiyspakkauksesta ja käytettyinä tutuilta. Uutena ostin yhdet lakanat hintaan 29,95 euroa. Ylimääräinen menoerä tuli reunapehmusteesta: alunperin ajattelin, ettei sellaista tarvita, mutta sorruin kuitenkin ostamaan sellaisen uutena hintaan 49,50 e. 

Hinta-arvio: 200–700 euroa.

Todelliset kustannukset: 79,45 euroa. 

Säästö: 120,55–620,55 euroa.

Yleisiä vauvanhoitotuotteita: Harsoliinoja, amme, peppupyyhkeitä, sinkkivoidetta, hoitopöytä, kestovaippoja. Vauvanhoitotuotteiden hintahaarukka: 261–705 euroa.

Tämän kategorian kallein hankinta oli hoitopöytä, joka tehtiin itse. Materiaalit eli puutavara maksoi 70 euroa (puuöljy oli jäänyt yli keittiörempasta). Pöytä toimii samalla säilytyskalusteena, koska sen alla on Elfa-korit, joihin uppoaa vauvan kaikki tavarat. Elfan rungot saimme ilmaiseksi, uusia koreja ostimme suunnilleen satasella. Lisäksi hoitopöydälle hankittiin alusta, joka maksoi 29,90 euroa sekä poljinroskis hintaan 9,95. Kaiken kaikkiaan hoitopöytäprojekti kustansi siis 209,85 euroa. 

Harsoja tuli äitiyspakkauksessa ja tuttavilta muutamia, ja ostelin niitä lisää kun tuli nättejä kohtuuhinnalla kohdalle. Minimanista löytyi kolmen paketti hintaan 6,99 euroa ja Ikeasta kahden paketti hintaan 4,99 euroa. Myös ammeen ostimme Ikeasta hintaan 5,99 euroa, samoin pikkupyyhkeitä (10 kpl paketti) hintaan 2,99 euroa. Sinkkivoiteeksi valitsin Urtekramin luomuvoiteen, joka maksoi 2,98 euroa. Kestovaipat sain suurimmaksi osaksi kierrätettynä lähipiiristä. Lisäksi ostin kirppareilta vaippoja 15 eurolla ja yhdet Ruskovillan villahousut 12 eurolla. Kertakäyttöiset (mutta muovittomat, hengittävät ja biohajoavat, hiphei) Naty-vaipat maksoivat muistaakseni 7-8 euroa.

Hinta-arvio: 261–705 euroa.

Todelliset kustannukset: 268,79 euroa.

Säästö: 0–436,21 euroa.

YHTEENVETO KAIKISTA VAUVAHANKINNOISTA:
Hinta-arvio valitsemillesi tuotteille: 1401–4335 euroa.

Todelliset kustannukset: 1007,24 euroa.

Säästö: 393,76–3327,76 euroa.

Säästö on suhteellista: turhia vai tarpeellisia hankintoja?

Olen siis tehnyt vauva-arjen hankinnat vähintään 400 euroa halvemmalla kuin mitä sovellus laskee minimikustannuksiksi. Ei paha, vai? Jos oikein törsää, olisi hankintoihin saanut palamaan yli neljä tonnia: tähän verrattuna olen säästänyt yli 3000 euroa. Ukkonen hoi, kukkapuska ja suklaalevy on oikein hyvä kiitos siitä, että olen säästänyt näin valtavasti rahaa!

Vaikka säästetty summa näyttää hyvältä, on etenkin vauvanvaatteisiin ja imetysvaatteisiin mennyt paljon enemmän rahaa kuin kuvittelin. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin vähän järkytyin loppusummasta: meillä mennyt vauva-arkeen valmistautuessa kaiken kaikkiaan noin tuhat euroa. Se on valtava summa rahaa, etenkin kun olemme hankkineet niin paljon käytettynä ja saaneet lahjaksi. Olemme onnellisessa asemassa, kaksi työssäkäyvää aikuista, mutta ei meillä rahaa tuhlattavaksi asti ole. Miten siis olisin voinut vielä säästää vauvahankinnoissa – ja toisaalta, minkä tarvikkeiden kohdalla en olisi voinut enää enempää pihistellä?

Vaunujen hankinta meni budjettimielessä(kin) täysin nappiin. Vaunut olisi toki saanut halvemmalla ja jopa ilmaiseksi, mutta ne ovat arjen sujuvuuden kannalta niin tärkeät, etten ollut valmis kompromisseihin. Saimmekin hyvin kohtuullisella hinnalla juuri sellaiset kiesit jotka halusimme. Uutena vastaavat olisivat maksaneet tarjouksessa noin 800 euroa, eli tässä säästettiin pitkä penni. Myös sänky, kantovälineet ja kestovaipat olisivat olleet todella iso menoerä ellemme olisi saaneet niitä ilmaiseksi. Kaikista suurin säästö onkin tietysti syntynyt siitä, että niin paljon tarvikkeita on löytynyt lähipiiristä ilmaiseksi. Kierrättävä suku on kullan arvoinen. 

Laitan kaikki ilmaiseksi tai lainaksi saadut vaatteet ja tarvikkeet takaisin kiertoon eli ilmaisjakeluun, kun niitä ei enää meillä tarvita. Sen sijaan osan itse ostetuista tarvikkeista voisin myydä kirpparilla ja tienata vähän rahaa takaisinkin: vauvanvaatteista voisin saada ehkäpä 50 euroa ja imetysvaatteista toivottavasti saman verran. Vaunuista uskoisin saavani 150 euroa, jos ne vaan pysyvät ehjänä. Itkuhälyttimestä voisi saada kympin, reunapehmusteesta muutaman, samoin hoitoalustasta. Kaiken kaikkiaan hankkimieni tarvikkeiden jälleenmyyntiarvo voisi olla noin 300 euroa. Silloin vauvatarvikkeiden kokonaiskustannukset ovat 700 euron luokkaa. Parempi, mutta edelleen PALJON. Mistä nipistettäisiin?

Vauvan vaatteisiin käyttämäni summa yllätti, kun luulin hankkineeni ihan vaan muutaman kivan jutun. :P Kympin potkarit ei kuulosta kalliilta ostokselta, etenkin kun niitä ostaa silloin tällöin yhdet kerrallaan ja kustannukset jakautuvat useammalle tilipussille – mutta yhtäkkiä potkareita onkin kymmenet ja niihin on mennyt satanen rahaa. Hupsista. Veikkaan, että me ei edes ehditä käyttää vauvalla kaikkia hankittuja vaatteita ennen kuin ne jäävät pieneksi. Toisaalta ajattelen, että nättien vaatteiden ostaminen on myös henkistä valmistautumista vauvan tuloon. En siis jättäisi niitä pehmoisia kotiintulovaatteita ja sitä maailman söpöintä bodya ostamatta, jos talous antaa myöten. Sen kuitenkin realistina totean, että vauvanvaatehankinnoissani on ainakin satanen ylimääräistä.

Imetysvaatteita en ollut ottanut budjetissani ollenkaan huomioon, ja niihin menikin yllättäen aika paljon rahaa kerralla. Jos olisin tajunnut etsiä imetysvaatteita hyvissä ajoin kirppareilta, olisin voinut säästää ainakin 50 euroa. Nyt mulle kävi samoin kuin äitiysvaatteiden kanssa eli tuli hirvee hoppu ja jouduin hankkimaan ne kiireessä uutena: tosin jokainen paita on ostettu alehintaan. Jatkossa yritän ennakoida sekä omat että vauvan vaatetarpeet, jotta ehdin etsiä sopivaa kampetta käytettynä.

Hoitopöytä tykötarpeineen oli suuri menoerä. Sen olisi saanut käytettynä muutamalla kympillä tai jopa ilmaiseksi, mutta sitten vaatesäilytykselle olisi pitänyt keksiä joku muu ratkaisu. Ei siis kaduta yhtään että päädyimme rakentelemaan babystationin itse: pöytää voi käyttää muuhunkin kun vauva kasvaa (vaikka pyykinkäsittelypisteenä tai koulupöytänä), ja puutavarasta saa aina muokattua jotain uutta. Elfa-koreillekin on varmasti tarvetta niin kauan kuin ne pysyvät käyttökuntoisena. Myös hoitoalusta olisi taatusti löytynyt käytettynä huomattavasti halvemmalla, jos en olisi ollut niin kranttu. Mutta kun mä haluun! Hoitopöydän kohdalla olisi kuitenkin ollut mahdollisuus nipistää menoja 200 eurosta 20 euroon (sillä hinnalla saa käytetyn hoitopöydän ja alustan). Pinnasängyn pehmusteen ja lakanat olisi myös voinut hankkia edullisemmin tai jättää kokonaan hankkimatta, säästöä olisi tullut 80 euroa.

Yhteensä vauvahankinnoissa olisi siis ollut mahdollista säästää vielä 410 euroa, mikäli olisin ostanut maltillisemmin vauvanvaatteita, hankkinut imetysvaatteet kierrätettynä, ostanut käytetyn hoitopöydän ja jättänyt pinnasängyn pehmusteen ja lakanat hankkimatta. Tuolloin vauvahankintojen loppusummaksi olisi tullut vajaa 600 euroa. Jälleenmyyntiarvo olisi ollut vastaavasti vähän vähemmän mutta silti arviolta 200 euroa eli kustannukset olisivat jääneet 400 euroon.

Jälkiviisaan kootut vinkit: miten säästää vauvahankinnoissa?

Luulin olevani säästäväinen ja harkitseva (suorastaan PIHI) kuluttaja, ja yllätyin siitä, miten paljon sain rahaa palamaan vauvahankintoihin vähän kuin vahingossa. Näin jälkeenpäin olikin hyvä suorittaa pientä kriittistä reflektiota (ja moraalista itseruoskintaa, heh). Jokaisella perheellä on tietysti omanlaisensa tarpeet, kulutustottumukset ja taloudellinen tilanne: toisille tonni on karkkirahaa ja toisille kahden kuukauden tulot. Meillä pyritään välttämään turhaa ostelua paitsi taloudellisista, myös ympäristösyistä – mutta tykkään silti noudattaa tiettyä tyyliä, enkä haluaisi vaikkapa työnnellä omasta mielestäni rumia vaunuja vaikka saisin ne ilmaiseksi. Käytetyn ei tarvitse tarkoittaa kompromissia – jos on mahdollisuus uhrata aikaa ja vaivaa etsimiseen niin voi hyvinkin löytää juuri sellaiset tarvikkeet kuin haluaa. Jos siis saisin neuvoa itseäni puoli vuotta sitten, neuvoisin näin:

• Tee lista tarvittavista tavaroista ja vaatteista. Päätä budjetti. Kirjaa ylös hankitut tavarat ja niiden hinnat. Tarvikkeet on ehkä helpompi listata kuin vaatteet: on tosi hankala arvioida, montako bodya ja monetko potkuhousut vastasyntynyt oikeasti tarvitsee. Mutta ainakin YRITTÄISIN tehdä listan ja noudattaa sitä, jotta vaatteita tulisi ostettua vain tarvittava määrä. Seuraavaksi laskisin budjetin: paljonko vauvatarvikkeet saavat OIKEASTI yhteensä maksaa. Kirjaisin ylös hankitut tarvikkeet ja niiden hinnat, jotta pysyisin kärryillä kokonaiskustannuksista. 
• Tarkista, mitä tarvikkeita äitiyspakkauksessa on. Sisältö vaihtelee vuosittain, mutta monet perustarvikkeet saat ilmaiseksi. Ruksi ne yli hankintalistaltasi. Ota kuitenkin huomioon, että suurin osa äitiyspakkauksen vaatteista on isoja vastasyntyneelle.
• Suosi käytettyä ja aloita ajoissa. Tavaraa ei useinkaan löydy käytettynä juuri silloin kun sitä tarvitsee. Aloita siis tarvikkeiden etsiminen hyvissä ajoin. Kysele tutuilta, onko heillä turhaksi jääneitä vauvatarvikkeita myynnissä tai lainattavaksi. Jos olet FB:ssa, liity paikallisiin kirpputori- ja vaihtoryhmiin ja kysele itse tarvitsemiasi tavaroita. Tutki myös tori.fi:n ja huuto.net:n tarjontaa. Selvitä, onko lähistöllä lastentarvikekirpputoreja ja ala käydä säännöllisesti katsastamassa valikoimaa. Tampereen seudulla asuvien kannattaa piipahtaa ainakin Lielahtikeskuksen Vekaratori Fantissa, siellä on myös pieni äitiysvaaterekki. Koskikeskuksen Lastenkirppis Intoon en ole vielä itse ehtinyt, mutta oletan että sielläkin kannattaa vierailla.
• Jos et löydä tarvitsemaasi käytettynä ja laskettu aika lähenee, ala tehdä säännöllisiä täsmäiskuja lastentarvikeliikkeiden alennushyllyihin ja tee hintavertailuja lastentarvikkeita myyvissä verkkokaupoissa. Vaatteita voi löytyä tosi edullisesti myös lastenvaateliikkeiden ja markettien alerekeistä sekä outlet-myymälöistä (esim. Ideaparkissa kannattaa käydä lastenvaateliikkeiden lisäksi Prisman vauvanvaateosaston alerekillä sekä Black Moda Oy:n outletissa: sieltä löytyy kakkoslaatuisia ja muuten vaan alehintaisia Pikkuset ja Aarrekid -vaatteita).
• Osta tuotteita uutena täydellä hinnalla vasta, jos kaikki muu listallasi on jo hankittu, budjettia on edelleen jäljellä etkä pärjää ilman kyseistä tavaraa vauvan synnyttyä. Muutoin voit edelleen kytätä käytettyä tai alehintaista tavaraa – tai toivoa, että joku kysyy, mitä toivoisitte vauvalle lahjaksi.

Miltäs mun vinkit kuulostaa? Millä muilla keinoilla olette säästäneet vauvahankinnoissa, ja paljonko ylipäätään on mielestänne realistinen budjetti vauva-arkeen valmistautuessa?

– meiramiina