Kirpparilla: MiniPanda

Kerkesimme joulun alla pitkästä aikaa kirpparille! Kohteena oli tällä kertaa Lastentarvikekirppis MiniPanda, joka sijaitsee Tampereen Linnainmaalla, samassa rakennuksessa K-Citymarketin kanssa. Marketteihin on aina helppo pyyhältää omalla autolla, mutta tähän Linnainmaan Citymarkettiin pääsee helposti bussillakin, esimerkiksi Tampereen rautatieasemalta vartissa (tarkat aikataulutiedot löydät Repa Reittioppaasta, kun syötät määränpääksi Mäentakusenkatu 1).

ILMAINEN VINKKI: kun on menossa Linnainmaan Sittariin, ei kannata ajaa Koivistonkylän Prismaan. Koivistonkylän Prisma ja Linnainmaan Sittari on ihan eri asioita. Mutta Koivistonkylän Prismassa on onneksi kahvila, jonne voi istahtaa juomaan kupposen kuumaa ja tarkistaa samalla koordinaatit vain todetakseen, että Lastentarvikekirppis MiniPanda tosiaan sijaitsee Linnainmaan Sittarilla, ei Koivistonkylän Prismassa. Koivistonkylän Prismassa on kuitenkin  onneksi Kirpputori Silinteri, ja se onkin aivan erinomaisen siisti ja valtavan suuri kirppari, jossa kannattaa kyllä poiketa! Mutta se ei siis ole Lastenkirppis MiniPanda. Ihan selvyyden vuoksi tämä todettakoon.

MiniPandassa on isot yhteisrekit ainakin äitiys- ja imetysvaatteille, lasten asusteille, juhlavaatteille, ulkovaatteille ja kengille. Täältä on siis helppo löytää etsimänsä. Hyllymetreittän pipoja, hanskoja ja töppösiä! Kun vierailimme joulun alla, oli punaisia nuttuja, tonttulakkeja ja piparkakkuasuja nostettu kivasti näkyville niin, että ne osuivat silmiin heti sisään tultaessa. Kirpparilla on melko iso alue myös "peruskirppiskamaa", siis kaikkea muuta kuin lastentarviketta. Näitä en ehtinyt katsastaa ollenkaan, kun viihdyin niin tiiviisti lastentarvikepuolella. 

Mutta ihan pikkuisen nyt kyllä kuulkaa nillitän. Aloitin kiertelyn imetysvaatteiden luota ja meinasin lannistua heti lähtökuopissa – ihan järkyttävän nukkaantunutta ja reikäistä vaatetta, suorastaan lumppua, myynnissä poskettoman kalliilla hinnalla. Myyjien kannattaisi vähän miettiä mitä kiikuttavat kirpparille. Surkea tavara karkottaa asiakkaat, eikä yhteisrekistä tee mieli katsella mitään jos yleisvaikutelma on törkyinen. Mutta onneksi ensivaikutelma petti: kun jatkoin kierrosta, tuli vastaan todella hyväkuntoista laatutavaraa, mm. useita siistejä Gugguun haalareita, Noshin paitoja, Reiman haalareita ynnä muuta. Ensipettymys haihtui siis pian, ja ostoskoriini päätyi kivan värikäs vaatekasa:

Satsi maksoi yhteensä vähän päälle 30 euroa, mikä on mielestäni kohtuullinen hinta, kun vaatteet ovat siistejä ja ehjiä. Pesunukkaa tai kulumaa oli vain himpun verran muutamassa vaatteessa. En ole mitenkään merkkitarkka, mutta huomaan tykästyneeni Me&I-kuoseihin, ja niitä löytyykin tästä kasasta useampi (pinon neljä ylintä). Paitojen hinta oli kolme euroa kipaleelta. Harmaasta Me&I-siilibodysta maksoin 6 euroa, mutta se näyttikin käyttämättömältä. 

Mua viehättää se, että Me&I-värimaailma on unisex-henkinen, eikä kaivuri- tai autopaidatkaan ole liian "poikavärisiä". Ja kyllä tytötkin saa käyttää autopaitoja, ettäs tiiätte! Myös Villervallan vaatteiden väritys on kivan pirteä: kirkkaanvihreä body maksoi 3 e ja turkoosit velourpöksyt 5 euroa, molemmat erinomaisessa kunnossa. Lindexin eläinaiheinen tummanharmaa collegetakki maksoi 2,5 e ja oranssit velourhousut vain 1,5 e – näitä Lindexin velourpöksyjä olen hehkuttanut ennenkin, nyt niitä löytyy pikkutyypin kaapista jo peräti viidet eri väriset. Niissä on kestovaippapyllylle sopivasti väljyyttä. H&M:n harmaat sammarit ja Lovely Bearsin "farkut" olivat tarjouksessa puoleen hintaan, niistä maksoin yhteensä 2,5 euroa. Lisäksi löytyi H&M:n karvalakki 2 eurolla ja pussillinen jarrusukkia hintaan 1,60 e. Harmi vaan, että jarrusukkien jarrut osoittautuivat kotona ihan koviksi – liekö käyneet kuivurissa tai liian kuumassa pesussa? Pussissa oli kuitenkin yhdet tosi hyvät ja käyttämättömän tuntuiset sukat, ja ne loputkin käy vallan hyvin varasukiksi.

Huomasin vasta kotona, että mulla taitaa olla taas joku alitajuinen väriteema meneillään: turkoosi, oranssi, ruskea ja vihreä miellyttävät näemmä silmää. Kirppisreissun jälkeen huvittelin taas testaillen eri vaateyhdistelmiä ja huokaillen että kylläpä on ihanan värikästä.

MiniPanda oli siis oikein kiva ja vierailun arvoinen paikka. Lapsiasiakkaat on huomioitu leikkitilalla ja eväspaikalla, ja ihan pienten kanssa kulkeville on järjestetty vauvanhoitopaikka: kirpparin takaosasta löytyy hoitopöytä ja sohva imettämistä varten. Pieni miinus siitä, että ihan imetyspaikan vierestä kuljetaan asiakkaiden vessaan ja henkilökunnan tiloihin, eli ihan omaan rauhaan ei kyllä pääse imettämään. Mutta harvoinpa julkisissa tiloissa pääsee. Paitsi Ikeassa, jonka vauvanhoitopaikka on mun mielestä järjestetty tosi hyvin: siellä on vaipanvaihtopöytä, lavuaari ja nojatuoli, vaunut mahtuu mukaan ja oven voi laittaa lukkoon. Onko teillä vinkata muita Tampereen seudun paikkoja (kauppoja, kirppareita, kahviloita, ravintoloita, museoita..?), joissa voi imettää omassa rauhassa? Siis muutoin kuin lukittautumalla vessaan..

MiniPandan leikki- ja hoitotiloja emme testanneet tositoimissa, koska testihenkilömme istui tyytyväisenä kärryjen kyydissä, komenteli ohikulkijoita ja testasi kauppakeskuksen akustiikkaa kiljumalla ja karjumalla sydämensä kyllyydestä. On ihan hassua, miten tuo hupsu muksu vielä hetki sitten arasteli vähän kaikkia ja kaikkea. Nyt tämä rämäpää maailmanvalloittaja on niin reipas ja rohkea, että äitiä meinaa välillä ihan pikkuisen hävettää. Onneksi Ukkonen kärryttelee pikkutyypin kanssa mielellään sillä aikaa kun mä shoppailen (voin esittää, etten kuulu seurueeseen). Ei vaiskaan. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu, sanoi mulle lääkäri synnärillä kun sanoin että sori vaan, nyt mä aion karjua ja karjuin sydämeni kyllyydestä. Keneen lie lapsi tullut.

– meiramiina

Kokemuksia kirppiskierroksemme aiemmista piipahduksista:

Lastenkirppis Into / Koskikeskus, Tampere
Vekaratori Fantti / Lielahtikeskus, Tampere
Vähänkäytetty.fi / nettikirpputori, sijaitsee ATK:ssa ;)

Kohtuullinen joulu ja armollinen uusi vuosi

Hyvää tätä vuotta sulle ja kaikille muillekin siellä bittiavaruuden toisella laidalla! Joulunpyhinä oli tarkoitus naputella blogitekstejä valmiiksi, mutta ei sitten huvittanutkaan. Enemmän huvitti hupsutella vaaperon kanssa, viimeistellä keskeneräisiä kotiprojekteja ja kaivautua Ukkosen kainaloon. Nämä olkoon niitä tärkeimpiä juttuja koko kuluvan vuoden.

Meidän joulu oli sanalla sanoen kohtuullinen. Siis materian ja stressin suhteen. Ei hillittömiä lahjakasoja, ei överiksi menneitä ruokaostoksia, ei pakollisia vierailuja eikä jouluperinteiden suorittamista minuuttipelillä veren maku suussa. Vaikka elämän paras aika on juuri nyt ja olemme äärimmäisen kiitollisia tästä vauva-arjesta, oli mennyt syksy meille raskas. On ollut sairautta, surua, univajetta, riitelyä, väsymystä. Rutiinien hakemista, pelisääntöjen neuvottelua. Arkea varjostaa huoli läheisen voinnista, kova ikävä ja voimattomuus väistämättömän edessä. Siksi tuntui siltä, että jouluna meidän pitää saada vain olla ja levätä. Kerätä voimia. Syötiin hyvin, käytiin pitkillä kävelyillä, saunottiin ja juteltiin. Läheisiä nähtiin ennen ja jälkeen pyhien sen verran kun jaksettiin. Vaikka kaipasin pyhinä omia kaukana olevia perheenjäseniä itkuun asti, tuli kolmisin rauhassa vietetty aika todella tarpeeseen.

Takaisin siihen kohtuullisuuteen. Hankimme pikkutyypille vain muutaman lahjan, ja nekin käytettyinä: taaperokärry, puiset palikkalelut ja paksulehtiset kirjat löytyivät kirpparilta. Läheiset muistivat vaaperoa tosi mieluisilla kirjoilla, leluilla, vaatteilla, CD-levyllä ja potkumopolla. Lahjoja oli juuri sopivasti ilman, että olisimme itse hankkineet yhtään enempää. 

Paperi-, muovi- ja pahviroskan määrä on jouluna monessa kodissa aivan järkyttävä. Yritän lajitella jouluroskan aina mahdollisimman tarkasti, mutta tehokkaampaa olisi tietysti iskeä ongelman alkulähteille ja miettiä paketointiin ekologisempia tapoja. Viime vuosina olen ostanut mahdollisimman "paperin tuntuista" lahjapaperia – haluan uskoa, että se sisältää vähemmän muovia ja painovärejä kuin perinteinen lahjapaperi. Pitäisi tutkia asiaa. Kätköistäni löytyy kuitenkin edelleen myös sitä perinteistä kiiltävää paperia, ja yritin tänä vuonna käyttää varastojani loppuun. Lahjanaruksi laitoin villalankakerien jämiä.

Siistit paperit, lahjapussit ja narut otan talteen ja uusiokäyttöön. Ne vähät oman väen lahjat paketoin mahdollisimman ekosti, suurimman osan jo kertaalleen käytettyihin papereihin. Taaperokärryn koristeeksi riitti kaapista löytynyt silkkinauha, jonka otin tietysti talteen seuraavia juhlia varten.

Vaikka olen pyrkinyt vähentämään paketointiroskan määrää jo vuosia, on mulla edelleen kätköissäni aivan jäätävä kasa joulutarroja, muovinaruja ja lahjapapereita jopa kymmenen vuoden takaa. Nyt tein periaatepäätöksen, että yhtään uusia paketointitarpeita ei saa ostaa ennen kuin vanhat on käytetty loppuun. Sen jälkeenkin ostetaan vain, jos on ihan välttämätön pakko – ja valitaan se ekologisin mahdollinen vaihtoehto. Tavoitteena on, että ensi vuonna ompelen lahjoille kankaiset pussukat, joita voi käyttää vuodesta toiseen. Joulutarrojen ostokielto on myös päällä – veikkaan että näillä selviää vielä seuraavat kymmenen vuotta...

Itse lahjatkin voi valita ekohenkeen ja suosia vaikkapa kestäviä, kankaisia tai puisia leluja, kotimaisuutta tai luomua – mitä nyt kukakin pitää tärkeimpänä. Me ostimme kummilapsille mm. pitkäikäisiä ja kestäviä legoja. Muutamalle hankittiin heidän toivomansa täsmälahja – ekoa sekin, ettei lahja taatusti jää kaapin perälle pölyttymään. Isommat saivat tänä vuonna rahalahjan valitsemaansa tarkoitukseen, ja vaatteistaan tarkka esiteinimme ilahtui suuresti isovanhemman antamasta H&M:n lahjakortista. Perhepiirin aikuisille lähti meiltä tänä vuonna pieni kuvalahja, viime vuonna hankimme kotimaisten pienyrittäjien ekohenkisiä tuotteita kuten pesuaineita ja kestoluutuja. Ensi vuonna pyrin taas keksimään jollain tavalla ekot lahjat: tai sitten aikuisten kesken voisi sopia, että jätetään lahjat kokonaan ostamatta, tehdään itse tai annetaan kierrätyslahjoja.

Mulle kirjat on tärkeitä, ja niitä tulen ostamaan lahjaksi niin kauan kuin henki pihisee. Tänä vuonna keksin, että kirjan valinnassakin voi noudattaa ekologisia arvoja, ja hankin kummilapselle kirjan "Mistä tavarat tulevat?". Ajatuksenani oli, että kirjan myötä lapsen on helpompi käsittää, etteivät tavarat noin vain ilmesty kauppaan, vaan niiden tuotannossa tarvitaan raaka-aineita ja työvoimaa. Vaikka tämän kyseisen lapsen äiti varmasti opettaisi nämä asiat ilman mun interventiotakin – hän teki nimittäin tänä vuonna pikkutyypin nimissä lahjoituksen ikimetsän suojelemiseksi! Ihana lahja lapselle, joka ei vielä osaa kaivata tavaralahjoja. Ja lapsen äitille, jonka mielestä on sairaan siistiä, että oma lapsi on jo kymmenkuisena luonnonsuojelija.

Sellainen oli meidän kohtuullinen joulu. Toivoisin, että tulevatkin ovat sellaisia. En mä ihan lahjatonta lapsuutta lapselleni toivo, mutta haluaisin että hän oppii arvostamaan omia tavaroitaan ja pitämään niistä hyvää huolta. Itselleni toivon ensi vuodeksi armollisuutta: aina ei tarvitse yrittää olla hyvä äiti, vaimo, tytär ja ystävä. Aina ei tarvitse jaksaa, aina ei voi onnistua, aina ei tarvitse pyrkiä parhaimpaansa. Joskus on lupa mennä sieltä, missä rima on jo maatunut. Olla ahdistunut, väsynyt ja negatiivinen. Ja sitten kun on hetken rypenyt itsesäälissä, voi nousta maasta makaamasta, ravistella ravat olkapäiltä ja jatkaa matkaa tyytyväisenä siihen, että tästäkin selvittiin. Päättää, että tänä vuonna otan ilon irti silloin kun sitä on saatavilla, kerron kun minusta tuntuu kurjalta, itken kun itkettää ja hymyilen useammin vastaantulijoille. Ihme kyllä, uuden vuoden ensimmäisenä päivänä seitsemästä vastaantulijasta viisi hymyili minulle jo ennen kuin ehdin itse viritellä naamani ilon taajuudelle. "Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä." (Mahatma Gandhi.)

Kaikkea hyvää sinulle tähän vuoteen!

– meiramiina