Vaaperon ja taaperon kestovaipatus: taskuvaipat

Kävin läpi tekstiluonnoksiani ja löysin yli vuoden takaisen kirjoituksen kestovaipatuksesta. Laitetaan ny viiveellä eetteriin, niin ei mene hukkaan tämäkään sepustus! Kuvat on lainattu aiemmasta postauksesta, nämä vaipat kun on pakattu jo aikaa sitten varastoon. Tässäpä tulee – aloittakaamme päivän äitisyyllisyysannoksella:

Oih ja voih, minä huono äiti ja epäekologinen ihminen! Kestovaippailumme oli muutaman kuukauden lähes kokonaan tauolla, koska elämä ja väsymys. Kieriskelen henkisesti tervassa ja höyhenissä. No ei vaan: oikeasti yritän muistaa, että joka ikinen likainen kestovaippa tarkoittaa yhtä vähemmän kaatopaikalla tai jätteenpolttolaitoksessa. Jokainen jaksamisensa mukaan ja muistetaan se armollisuus jooko.

No mutta: nyt olemme palanneet takaisin kestoiluun. Pikkutyypperöinen on nyt 10 kk vanha. Jos totta puhutaan, ajattelin kestoilun muuttuvan ällöttävämmäksi iän ja kiinteiden ruokien lisääntymisen myötä, mutta toisin kävi. Pikkuvauvathan kakkivat hyvin eri tahtiin, toiset kerran viikossa ja toiset 7 kertaa päivässä – meidän vauva edusti jälkimmäistä mallia. Nyt kun hän syö kiinteää ruokaa, ei vaipassa ole haisevaa tavaraa kuin aamulla. Pissavaipat eivät edelleenkään haise kuin vasta useamman päivän säilytyksen jälkeen. 

Tähän saakka olen hehkutellut sisävaippa + villahousut -yhdistelmän ihanuutta. No se rakkaus tuli tiensä päähän, kun vauva oppi kääntymään ja konttaamaan. Yritäppä pukea karkuun konttaavaa oman tahtonsa löytänyttä maailmanvalloittajaa ilman että joku alkaa itkeä tai saa raivarit, niin ymmärrät.

Nopeus on siis valttia, kun vauva alkaa liikkua. Ja siksi taskuvaipat on erittäin kivoja. Taskuvaippaan laitetaan imu, jonka jälkeen sitä voi käyttää kuin kertsiä. Valmiiksi täytetty taskuvaippa ei kaipaa kuorikerrosta, vaan sen päälle voi pukea tavalliset vaatteet.

Niin kauan, kun vauva pysyi edes jollain tasolla vaakatasossa vaipanvaihdon ajan, tykkäsin eniten tarrallisista taskuvaipoista – ne on mun mielestä nopeampia sulkea kuin nepparivaipat. Kun aloittelimme taskuvaippavaihetta, oli mun ihan lemppareita Rhymetime ja Pilvi -taskuvaipat (alla olevan kuvan vihreä ja valkoinen vaippa). Niitä on ollut äitiyspakkauksissa, joten löysin niitä tosi hyväkuntoisina ja jopa käyttämättöminä tosi halvalla ja ilmaiseksi.

Kun vaapero oppi seisoskelemaan, alkoivat kätevimpiä olla sellaiset kestot, jotka voi kiskaista päälle housuvaipan tapaan – eli nepparitaskuvaipat. Suljin nepparit ennen pukemista ja vetaisin vaipan vauvan päälle kun hän seisoi mua tai sohvaa vasten. Joskus hän saattoi jopa malttaa istua sylissäni sen aikaa, kun puin vaipan.

Kun kirjoittelin yllä olevaa, oli käytössä pääosin M-kokoiset vaipat: alle vuodessa siis kahlattiin koot NB-M. Sittemmin vaaperosta on tullut taapero ja leikki-ikäinen. Jossain vaiheessa laiskistuin ja aloin käyttää pääosin kertsejä, mutta kestovaipat on kuitenkin olleet jossain määrin käytössä kertsien rinnalla koko ajan. Nyt pikkutyyppi on jo 2-vuotias. Hän on opetellut pottahommaa jo pitkään, mutta toistaiseksi vauhti on niin kova, ettei hän juuri ehdi istuskella. Vaippoja siis kuluu edelleen. Kertakäyttövaipoissa olemme päätyneet kotimaisiin Muumi-vaippoihin, kestovaippa puetaan lähinnä silloin, kun touhutyyppi itse tuo sellaisen kaapista. Yövaipan päälle puetaan edelleen usein villahousut, jotta mahdollinen ohivuoto ei pääse vaatteisiin ja lakanoihin asti. Suosittelen lämpimästi. Villahousut myös lämmittävät talvisin meidän viileässä makkarissa, jonka nurkissa on, öh, sanoisinko "tehostettu ilmanvaihto".

Sellainen on ollut meidän kestovaippataival tähän saakka. Jäljellä taitaa olla enää harkkahousuvaihe. Sniif. Jos olen jotain oppinut, niin sen, että kukin tyylillään eikä se ole niin justiinsa. Kestovaipatuksessa eikä elämässä <3

Mites teillä?

– meiramiina

Vaippoja, vaippoja, kaikille vaippoja!

Ai ette ole vielä saaneet tarpeeksenne vaippa-asioista? No sehän sattui sopivasti! Enhän mä muusta osaa nykyään puhuakaan.

Pikkupötkylä kasvaa valtavaa vauhtia, ja viimeisetkin S-kokoiset vaipat (eli ImseVimsen AIO:t) jäivät pieniksi. Siksipä meillä on ollut viime aikoina sopivia kestovaippoja sellainen määrä, että ne riittävät tasan yhden päivän. Siispä joka toinen päivä on kestoiltu ja joka toinen kertseilty. Paitsi silloin, kun ei ole ehditty pestä pyykkiä. Eihän tämä tällainen peli vetele. Siispä vaippakaupoille. Nämä löytyi:

Löysin kestovaippoja tori.fi:stä, paikalliselta hyväntekeväisyyskirpparilta ja FB:n roskalavaryhmästä. Osan sain ilmaiseksi, pienen kasan ostin 50 sentin kappalehintaan ja yhdestä Ikean kassillisesta pulitin 40 euroa. Kaiken kaikkiaan haalin viikonlopun aikana reilut 50 kestovaippaa, jotka maksoivat kalleimmillaan euron ja kymmenen senttiä kappaleelta. Kestovaipatus ei ole kallista, jos jaksaa ja ehtii etsiä edullisia vaippoja.

Toki näiden käytettyjen "sika säkissä" -ostosteni kanssa otan sen riskin, että vaipat ovatkin huonon mallisia, niiden kosteussulku on pilalla tai kuminauhat ovat löystyneet. Kotioloissa sillä ei kuitenkaan ole niin väliä, jos vaippa joskus falskaa. Tärkeintä mulle on, että kaapista löytyy aina joku kestovaippa, vaikka sitten huono.

Näissä hankituissa vaipoissa on paljon uusia tuttavuuksia, kuten FuzziBunz, Myllymuksut, SwaddleBee ja AlvaBaby. Iso osa oli TSI-vaippoja eli jonkun itse ompelemia. Ennestään tuttuja olivat äitiyspakkauksen vaipat: näitä Pilvi-, Kushies- ja Rhymetime-vaippoja saa usein käyttämättömänä halvalla tai ilmaiseksi. Vihreäkuvioinen Kushies on AIO-vaippa. Pilvi ja Rhymetime ovat taskuvaippoja ja niistä tykkään kovasti: ne on hyvän mallisia meidän muksulle ja (ainakin uutena) pehmoisia.

Mulla on tapana suorittaa perusteellisempi tahranpoisto silloin kun siirrän pieneksi käyneet vaipat varastoon. Samalla sitten putsailen käyttöön jääviäkin. Niinpä pruuttasin nestemäistä sappisaippuaa tahroille ja jätin vaipat päiväksi vatiin odottelemaan. Sitten pesin vaipat 60 asteessa. Tahrat lähtivät taas tosi hyvin, vain muutamaan vaippaan jäi pieni tummentuma. 

Käytän tuota samaa vatia myös villahousujen lanoliinittamiseen – myös sen hoidin ennen pieneksi jääneiden villahousujen varastointia. Siinäpä ne nyt taas kuivuu.

Nyt on kuulkaa lapselle vaippoja niin ettei taatusti lopu kesken! Imuja ei riittänyt läheskään kaikkiin, mutta nykyisilläkin imuilla saan täytettyä yli 40 vaippaa ja lisäksi hyllystä löytyy sisävaippoja. Tämä määrä riittää meillä 3-4 vuorokaudeksi: osa on pesussa, osa kuivumassa ja loput käyttövalmiudessa. Aika näyttää, mitkä vaipat sopivat pikkutyypille parhaiten. Mistä te muut kestovaipattajat olette hankkineet vaippoja, ja millainen määrä teillä riittää kokoaikakestoiluun?

Potkuttelijan kestovaipat

Kirjoittelin vast´ikään vastasyntyneen kestovaipatuksesta. Aika menee nopeasti. Nyt pikkutyyppi on yli nelikuinen ja 7-kiloinen, ja käytössä on hieman erilainen arsenaali kestoja. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut: suosikkini on edelleen sisävaippa ja villahousut. Kesäkeleillä muita housuja ei tarvitakaan.

Kerroinkin viimeksi, että sisävaippasuosikkini on ollut Nalle-vaippa, koska etulipareet ovat riittävän pitkät kietaistavaksi toistensa yli: vaippa on pysynyt tomerankin potkuttelijan päällä, kunhan sen päälle pukee villahousut NOPEASTI – muuten vaipat päätyvät pienen potkuttelijan toimesta lattialle asti. S-kokoiset Nallet jäivät pieniksi juuri sopivaan aikaan. M-kokoisissa on nimittäin tarra. Enää vaippa ei taatusti karkaa kesken pukemisen.

Nalle-vaippojen lisäksi meillä on käytössä muutamia muitakin tarrakiinnitteisiä sisävaippoja. Kuvassa alla näkyvät nyt käytössä olevat M-kokoiset sisävaipat oikealla (takana Nallet ja edessä yksittäisiä muunmerkkisiä). Vasemmalla on pieneksi jääneet S-kokoiset sisävaipat.

Pikkutyyppi potkuttelee lattialla usein pelkkä sisävaippa päällään. Jos laitan hänelle housut jalkaan, täytyy väliin laittaa villahousut tai kuori, ettei kosteus pääse vaipasta vaatteisiin.

Sisävaippa+villahousu-yhdistelmän lisäksi meillä on käytössä AIO-vaippoja, joissa on kiinteät imut ja kosteutta pitävä päällikerros. AIO-vaippoja on monennäköisiä. On tarralla kiinnitettävää ja neppareilla säädettävää. Imut voivat olla toisesta tai molemmista päistä kiinni. Yhteistä niille on se, ettei mitään tarvitse lisätä päälle eikä alle. AIO (all-in-one) on siis lähimpänä kertakäyttövaippaa.

Se, minkälaisista vaipoista tykkää, on jälleen kerran makusasia, ja kaikki yllä olevien kuvien AIO:t ovat toimineet meillä kiitettävästi. Henkilökohtaisesti tykkään eniten tarrakiinnitteisistä, koska niiden pukeminen on mun mielestä paaaaaljon helpompaa ja nopeampaa. Miinuksena voisi sanoa sen, että tarttumaan oppinut vauva on pari kertaa onnistunut avaamaan tarrat ihan ite.. Nepparivaippojen etuna on kuitenkin usein säädettävyys: jos leveyden lisäksi voi säätää myös vaipan korkeutta kuten Bumgeniuksessa, vaippa sopii useamman kokoisille ja mallisille vauvoille. Sellainen on siis ehkä "varmempi" ja pitkäikäisempi ostos. Bumgeniuksen miinus on se, että se kuivuu huomattavasti hitaammin kuin meidän muut AIO:t.

Poikavauvan haltijat saattavat tykästyä enemmän sellaisiin AIO-vaippoihin, joissa imu on ommeltu vain etuosaan kiinni: silloin imun voi taittaa kaksinkerroin "kriittiseen kohtaan" eli eteen. ImseVimsen AIO:ssa (kuva alla) imuja on kaksi, ja eteen saa taiteltua kiitettävän imukerroksen.

Sisävaippa+villahousu-yhdistelmän ja AIO-vaippojen lisäksi meillä on pari taskuvaippaa. Taskuvaippa poikkeaa AIO:sta siinä, että imu lisätään vaipan sisään. Oletan, että kaikissa taskuvaipoissa on kosteutta pitävä päällikerros, mutta tästä en ole ihan varma. 

Vastasyntyneellä taskuvaippakokeilumme olivat epäonnisia, mutta nyt käytössä olevat taskuvaipat ovat toimineet oikein hyvin. Ehkä allekirjoittanut on oppinut laittamaan imut paremmin..? Toinen vaipoista on Nalle-merkkinen, toinen äitiyspakkauksesta saatu Rhymetime. Tässä Rhymetime-vaipassa neppareita on mielestäni käytetty tosi järkevästi – neppareilla säädetään vaipan korkeutta, mutta vyötäröllä on tarrakiinnitys.

 

Lisäksi meillä on muutama ImseVimsen vaippakuori, joita käytän suurten imujen kanssa sisävaipan korvikkeena, kun muut vaipat on loppu. Totta puhuen en ole ihan varma mikä noiden suurten imujen käyttötarkoitus oikeasti on. Veikkaan, että ne on tarkoitettu isomman vauvan taskuvaippoihin taikka yövaippoihin, tai muuten vaan kun imua tarvitaan erityisen paljon. Meidän pikkutyypin vaippoihin nämä on olleet lisäimuna liian muhkeita, joten toimikoot sisävaipan korvikkeena toistaiseksi.

Monenlaista vaippaa on siis käytössä. Toiset vaipat istuu paremmin ja toiset huonommin – mua ei niin haittaa jos vaippa falskaa, tärkeämpää on se, että pikkupötkylän iholla on pehmoista. Kuvissa näkyvien vaippojen lisäksi satunnaisessa käytössä on myös liian muhkeita, kovia tai muuten vaan hankalia vaippoja, joita käytän vasta viimeisessä hädässä. En tykkää, jos vaippapaketista tulee "tönkkö" – vauvan pitää pystyä potkuttelemaan rennosti. Sitä ajatellen meidän vaipoista parhaita ovat Nalle-sisävaipat ja Rhymetime-taskuvaippa.

Kaiken kaikkiaan vaippoja on nyt aktiivisessa käytössä parikymmentä. Laskimme kerran, että vaippoja vaihdetaan päivässä yli 15 kertaa – tämänhetkinen määrä riittäisi siis juuri ja juuri täyskestoiluun, jos pesisimme vaippapyykkiä joka päivä. Taidankin vähän petrata, ja tehdä pyykkäämisestä jokailtaisen rutiinin. Lähettäkää tsemppiä!

– meiramiina

P.S. En saanut kuvia tekstin kanssa samaan tasoon vaikka kuinka ruuvaan, väännän, säädän, hinkkaan. Perfektionistia sisälläni ärsyttää suunnattomasti. Mutta nyt mä yritän opetella sitä uutta elämänasennetta, että "onko se ny niin justiinsa". No eihän se ole. 

P.P.S. Kertokaa silti, jos tiedätte miten saan tuon korjattua. ;)

Vastasyntyneen kestovaipatus (ja vähän kertseistäkin)

Edellisessä postauksessa kronikoin siitä, miten meillä hoidetaan kestovaippojen säilytys ja pyykkäys. Nyt on vuorossa itse vaipatus. Heti alkuun kuvapläjäys kestojen parhautta elikkäs väriterapiaa:

Meillä on harrastettu kestovaippailua osa-aikaisesti ja rennolla asenteella. Kun vauva-arki oli aivan aluillaan, menimme siitä missä aita oli matalin ja käytimme kertsejä ensimmäiset viikot. Pieni ituhippi sisälläni kiljui riemusta, kun löysimme lähi-S-marketista Naty-merkkisiä kertakäyttövaippoja, jotka lupaavat olevansa muovittomia, myrkyttömiä, hengittäviä ja 100% biohajoavia. Vaikka biohajoavat vaipat kuuluvat harmikseni sekajätteeseen, pidän muovitonta vaippaa silti ympäristöystävällisempänä vaihtoehtona kuin muovillista kaveriaan. 

Käytämme kertakäyttövaippoja edelleen öisin ja kodin ulkopuolella. Yökertseily johtuu lähinnä logistisista syistä: kestot (ja niiden pyykkikori) ovat majoittuneet alakertaan, missä vaihdetaan vaipat päivisin. Kylillä ja kyläillessä käytämme kertsejä yksinkertaisesti siksi, että ne vievät hoitolaukussa vähemmän tilaa.

No sitten siihen kestovaippailuun. Kestovaippa on pestävä vaippa. Kestovaipatus on yksinkertaisimmillaan sitä, että vauvan päälle laitetaan jotain, joka imee kosteuden ja jotain, joka pitää kosteuden poissa vaatteista. Tämä paketti voidaan toteuttaa monella eri tavalla. Tässä postauksessa puhutaan sisävaipoista, kuorista ja villahousuista. Sisävaippa on kankainen vaippa, se imevä osa. Vaippakuori on.. no, kuori. Ja villahousut, ne toimivat kuoren tavoin, eli eivät päästä kosteutta sisävaipasta vaatteisiin. Usko tai älä. Testaa vaikka.

Ennen pikkutyypin syntymää saimme ja ostimme monenlaisia ja -kokoisia käytettyjä kestovaippoja. Yllä olevassa kuvassa ovat ne noin 25 vaippaa, joita käytimme vauvan ensimmäisinä kuukausina. Villahousuja oli oikeasti käytössä paljon isompi kasa kuin kuvassa, mutta kokemukseni mukaan vähemmälläkin pärjää – pikkuvauvalla villahousut ovat usein kuivat ja ne voi laittaa takaisin jalkaan. Ja vaikka olisivatkin kostuneet, villa kuivuu nopeasti ja pöksyt ovat hetkisen kuluttua taas käyttövalmiit. Villahousuja ei siis pestä joka välissä, tuuletus riittää (tämä on tosi).

Kuvassa olevien lisäksi meillä oli taskuvaippoja, joiden käyttö ei meiltä onnistunut: pissa tuli läpi joka käyttökerralla. Syy ei varmastikaan ole vaipoissa vaan käyttäjässä – ilmeisesti imu pitäisi laittaa tietyllä tavalla taskuun, jotta kosteus ei tule saumoista läpi. Meillä oli kuitenkin niin paljon muunlaisia vaippoja, ettemme jaksaneet perehtyä asiaan sen enempää. 

Kaikista eniten tykkäsimme vastasyntyneellä sisävaippa + villahousut -yhdistelmästä. Yllä olevan kuvan korkein vaippapino sisältää ihan vastasyntyneelle sopivia "Nalle Nöttösiä" eli NB-kokoisia Nalle-vaippoja. Hieman myöhemmin käyttöön otettiin kuvan muut vaipat: pienimmän pinon kaksi Igulee-merkkistä S-koon vaippaa sekä keskimmäisen pinon merkittömät vaipat, ehkä jonkun itse tekemät? Kuvassa on myös violetteja "näpsyjä" joita Ukkonen tykkää käyttää sisävaipan kiinnittämiseen – eivät kuitenkaan ole vastasyntyneellä välttämättömät, ja näpsyt eivät kiinnity yhtä hyvin kaikkiin vaippoihin. Alla näpsyllä kiinnitetty Igulee kuukauden ikäisellä vauvalla.

Sisävaippa+villahousu-paketin lisäksi käytimme alkuun ImseVimsen sisävaippoja ja vaippakuoria (kuva alla). Näissä tuo kuori siis toimittaa samaa virkaa kuin villahousut. Nämäkin toimivat pienellä vauvalla hyvin, mutta tykkäsin pehmeyden vuoksi enemmän villahousuista. 

Tässä postauksessa näkyvät vaipat ovat siis poistuneet käytöstä pikkuhiljaa kolmen kuukauden ikään mennessä. Ensiksi pieneksi jäivät ImseVimset, seuraavaksi NB-Nallet vaihtuivat S-kokoon (jotka ovat edelleen käytössä nelikuisella pikkutyypillä). Niin kauan kun vauva pääosin pötköttää, pysyy vaippa paikoillaan ilman sen kummempaa kiinnittämistä. Kun potkuttelu alkoi, koin parhaiksi sellaiset sisävaipat, joiden "etulipareet" ovat tarpeeksi pitkät kietaistavaksi. Niinpä lyhytlipareiset vaipat poistuivat käytöstä vaikka ne eivät varsinaisesti olleet vielä liian pieniä. Alla kolmikuinen potkuttelija sisävaipassaan: Nalle-vaippojen lipareet yltävät hyvin kietaisten kiinnitettäväksi.

Mitkä siis ovat mietteet vastasyntyneen kestovaipatuksesta? Ensinnäkin voin lämpimästi suositella sisävaippa+villahousu-yhdistelmää (vaikka jotkut pitävät sitä vanhanaikaisena). Villahousut ovat ihanan pehmoiset pikkuisella vauvalla eivätkä taatusti paina mistään. Hanki sisävaippoja, jotka tuntuvat pehmoisilta (koppuraisia ja liian paksuja NB-vaippojakin on tavattu) ja joiden etulipare on riittävän pitkä potkutteluaikaa silmällä pitäen (tai osta näpsyjä). Älä kuitenkaan liioittele NB-kokoisten vaippojen hankinnassa, koska ne jäävät melko pian pieneksi. Ja eri ihmiset tykkää erilaisista vaipoista, kokeilemalla löytyy ne omat suosikit.

Ja ne kestoilun edut? Hengittävä vaippa hellii vauvan herkkää ihoa. Meillä on laitettu vauvan peppuun rasvaa ehkä kahdesti. En usko, että geenejä on kiittäminen. Toisekseen kestoilu säästää rahaa: etenkin, jos vauva on märkää vaippaa inhoava pissakone, jonka vaippaa vaihdetaan pahimmillaan monta kertaa tunnissa (ja ei, ei ole väliä sillä onko vaippa kesto vai kertsi, kiemurtelu ja äkäinen ähinä alkaa välittömästi kun pissa on vaipassa). Kestovaippojen hankintakaan ei välttämättä ole kallista: minä ostin kassillisen vaippoja vitosella ja sain toisen kassillisen ilmaiseksi paikallisen FB-ryhmän kautta. Itsestään selvää lienee, että kestoilu kaikissa muodoissaan on myös ympäristöystävällistä.

Kysyin Ukkoselta, onko hänellä kommentoitavaa kestoilusta. "Se on helpompaa ja vähemmän ällöttävää kuin mä kuvittelin." Hyvin kiteytetty.

Millaisia kokemuksia sinulla on vastasyntyneen kestovaipattamisesta? Mitkä vaipat toimivat teillä parhaiten? Tai tekisikö mielesi kokeilla, mutta alku tuntuu hankalalta?

– meiramiina

Kestovaipparalli: säilytys ja peseminen

Takana on kolmisen kuukautta kestovaippailua. Vaipatuksen alkuun pääseminen oli helppoa, kun saimme ison kasan vaippoja testattavaksi. Vaippalogistiikan hallinta oli sen sijaan haastavampaa ottaa haltuun – lähinnä siksi, että meillä asutaan kolmea kerrosta, eivätkä rintamamiestalomme saniteetti- ja pyykkitilat ole ihan "tätä päivää". Luin kyllä vinkkejä kestovaipparutiinin pyörityksestä, mutta taidan olla vähän sellainen "kantapään kautta" -tyyppi.. Ignoorasin siis kaikki käytännön neuvot ja hakkasin päätäni seinään kokeillessani erilaisia säilytyssysteemejä. Tämä on tarina siitä millaisten kokeilujen kautta löysimme juuri meidän huushollissa toimivan vaipparutiinin (itse vaipoista ja vaipatuksesta kerron sitten seuraavassa postauksessa). 

Ennen vauvan syntymää suunnittelin hienot systeemit (kuva yllä): vaipat ja vaatteet sijaitsivat yläkerran makuuhuoneessa hoitotason alla, eri vaippatyypit ja imut sekä vaatelajit omissa koreissaan. Käytetyt vaipat oli tarkoitus huuhdella yläkerran vessassa, tipauttaa kannelliseen muoviastiaan ja kantaa täysi kori kellariin pyykättäväksi. Noh, en sitten ottanut huomioon, että oleskelemme päivät alakerrassa, eikä vauvan kantaminen yläkertaan jokaista vaipanvaihtoa varten ole kovinkaan järkevää. Lisäksi vauva pitäisi jättää eri huoneeseen siksi aikaa, kun huuhtelen vaippaa vessassa. Huuhdeltujen vaippojen säilyttäminen kannellisessa muoviastiassa osoittautui myös vikatikiksi: kosteus tiivistyi kannen sisäpintaan, vaipat alkoivat haista ja korin tyhjentäminen oli vähän ällöttävää. Ei jatkoon.

Alakerrassa vaipanvaihtopaikaksi vakiintui jo ekoina päivinä olohuoneen sohva, ja siirsin sen viereen aluksi pienen korivaunun puhtaita vaippoja ja vaatteita varten. Vaunu osoittautui hyvin pian liian pieneksi, ja tilalle vaihtui koritorni, jonka viereen laitoimme vielä roskiksen ja pyykkikorin (kuva alla). Tavaroiden sijainti oli tässä ratkaisussa hyvä, sillä kaikki tarvittava oli käden ulottuvilla. Vain likavaipat piti kuskata eri huoneeseen.

Likaisten vaippojen käsittely alakerrassa aiheutti vähän päänvaivaa, koska alakerran vessaan ei mahdu edes pikkiriikkistä pyykkikoria: huuhdellut vaipat pitäisi siis kuljettaa vettä valuvina eri huoneeseen. Siksi päätimme huuhtelun sijaan liottaa vaipat. En halunnut kakkavesiämpäriä olohuoneeseen (jännä), joten laitoimme liotusämpärin pyykkitupaan vievän portaikon ylätasanteelle, ja heitimme kaikki likavaipat sinne. Tämä systeemi tuli tiensä päähän, kun olin muutaman kerran tyhjentänyt kakkaliejuista ämpäriä pesukoneeseen.. Yök. Väliversiona kokeilimme liottaa vain kakkavaipat ja heittää pissavaipat vaatepyykin sekaan. Ihan yhtä yök, vaikka vaippojen määrä liotusämpärissä olikin vähäisempi. Lisäksi pyykin käsittelyyn meni ihan liikaa aikaa. Ei jatkoon.

Konsultoin lähipiirini kestovaippakonkaria, jonka mielestä vaippojen liottaminen ei ole välttämätöntä – eikä huuhteleminenkaan, etenkään kun tuotokset eivät ole vielä kovin kiinteitä. Päädyimme siis kokeilemaan, josko jättäisimme vaipat sellaisenaan odottamaan pesua. Tämä on osoittautunut meillä toimivaksi systeemiksi: vaipat laitetaan siis pyykkikoriin sellaisenaan ja kori kannetaan parin päivän välein kellariin pyykättäväksi. Yllättävää kyllä, likaiset vaipat eivät haise ollenkaan.

Jossain vaiheessa vauvan tarvikkeet alkoivat viedä niin paljon tilaa, että päätimme siirtää ne sohvan vierestä omaan nurkkaukseensa. Vanha ruokapöytä valjastettiin vaipanvaihtopöydäksi ja kirjahylly tyhjennettiin vaatteita varten. Alakerran beibisteissön ei ehkä ole sistustuksen kukkanen, mutta se toimii oikein hyvin: vauvan hoito on sujuvaa kun kaikki tarvittava on käden ulottuvilla eikä vaippoja tarvitse kanniskella huoneesta toiseen.

Lähistöllä roikkuu myös (tyylikkäästi ovenkahvassa) pyykkiteline, johon laitamme villahousut kuivumaan tai muuten vaan lepäämään – toistaiseksi villapöksyt eivät ole kaivanneet ulkotuuletusta lainkaan. Villahousuja ei siis tarvitse pestä joka välissä, tuuletus riittää.

No sitten siihen pyykkäämiseen. Olemme kokeilleet pestä vaippoja muun pyykin seassa sekä pissavaipat vauvanvaatteiden kanssa ja kakkavaipat erikseen. Lopulta yksinkertaisinta oli pestä vaippapyykki muusta pyykistä erillään. Likavaipoille ja muulle pyykille on omat korinsa, ja kannan likavaippakorin kahden tai kolmen päivän välein pyykkituvalle. Nostelen vaipat koneeseen ja erottelen samalla toisistaan kaiken irtoavan eli sisävaipat, imut ja kuoret. 

Pesen vaippapyykin useimmin 60 asteessa ja silloin tällöin 90 asteessa. Pyykkiaineena meillä käytetään hajusteetonta Erisan Pyykinpesunestettä: se sopii kestovaipoille, koska saippuaa on alle 5 %. Bonuksena on se, ettei erillistä hienopesuainetta enää tarvitse ostaa, koska Erisanilla voi pestä myös villapyykin. Huuhteluainelokeroon lorautan yleensä vähän etikkaa, sen pitäisi pehmentää vaippoja.

Tahroihin käytän sappisaippuaa. Aluksi jynssäsin kakkavaippoja palasappisaippualla aina ennen pyykkikoneeseen laittoa, mutta totesin, että pyrkimys täydelliseen tahrattomuuteen on aivan liian työlästä ja aikaa vievää. Hinkkaamisen sijaan pyrin nykyään laittamaan lisäimun niin, että mahdollinen tahra tulee siihen eikä sisävaippaan. Joskus laitan sappisaippuaa suoraan tahroille tai nestemäistä versiota esipesulokeroon, ja suoritan silloin tällöin perusteellisemman tahranpoisto-operaation. Kaikkia tahroja en ole saanut irti edes sappisaippualla, ja niitä aion yrittää vielä valkaista auringonvalossa.

No sitten siirrymme kuivaamiseen. Meillä kuivataan puhtaat sisävaipat ja imut pääosin kuivausrummussa, vaikka tiedän ettei sitä suositella (käsittääkseni ainakin kuminauhat kärsii rumpukuivauksesta). Meillä ei kuitenkaan ole kunnollista pyykinkuivaustilaa, joten tällä mennään. AIO-vaipat ja vaippakuoret kuivaan yleensä narulla ja joskus harvoin hellävaraisella kuivausohjelmalla (joidenkin kuorten pesulappu sallii rummutuksen matalalla lämmöllä). Toistaiseksi kaikki vaipat ovat tulleet kuivurista ehjinä ja ennallaan – jopa PUL-kuoret, jotka joutuivat vahingossa normaaliohjelmalla kuivuriin.. Hups.

Puhtaat ja kuivat vaipat kannetaan takaisin keskikerrokseen ja lajitellaan koreihin. Yhdessä korissa ovat sisävaipat ja niiden kanssa käytettävät lisäimut. Toisessa korissa ovat AIO-vaipat. Kolmanteen koriin laitan vaippakuoret ja suuret imut (meillä niitä käytetään sisävaipan korvikkeena).

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, ettei vauvan tai vaippojen kantaminen kerroksesta toiseen ole kovin järkevää: vaipanvaihtopaikka ja vaippasäilytys kannattaa sijoittaa sinne, missä oleskellaan eniten. Myös likavaippojen säilytys on hyvä järjestää käden ulottuville (oli se sitten pyykkikori tai liotusämpäri). Likaisia vaippoja ei tarvii välttämättä liottaa tai huuhdella vaan ne voi heittää sellaisenaan pyykkikoriin: vaippapyykkiä ei kannata säilyttää tiiviissä astiassa, vaan ilmavasti.

Jos nyt ihan totta puhutaan, niin mua vähän mietitytti, että miten jaksan pyörittää kestovaipparallia vauvanhoidon ja kaiken muun pakollisen ohella. Olin päättänyt, että jos tuntuu liian raskaalta, luovun koko kestoilusta. Kolmen kuukauden kokemuksen perusteella uskallan kuitenkin väittää, että kun omaan kotiin sopiva vaipparutiini on löytynyt, sen pyörittäminen on helppoa, nopeaa ja hajutonta. Yksinkertaisimmillaan vaippapyykin huolto on ihan samanlaista kuin muunkin pyykin: likapyykki koriin, korista koneeseen, koneesta kuivausrumpuun tai narulle ja takaisin kaappiin. Toki etua on siitä, että tykkää pyykkäämisestä.

Näin pyörii meidän kestovaipparalli. Mites teillä? 

Vauvan hoitopöytä ja pinnasänky

Posti toi ihanan paketin: Jollyroomista tilaamani hoitoalusta ja pinnasängyn reunapehmuste tulivat! Nyt sain viimein loputkin vauvatavarat valmiiksi.

 

Taisinkin aiemmin mainita, että mieluisan hoitoalustan löytäminen oli haastavaa. Viimein löysin tämän NG Baby-merkkisen hoitoalustan Circus-kuosilla – ja pinnasängyn reunapehmusteen samaa sarjaa. Samalla kuosilla olisi ollut tarjolla myös syöttötuolin pehmuste, lakanat ja unipesä. 

Hintaa näille tuli yhteensä 70 euroa, mikä on minusta PALJON (vaikka alusta olikin alessa). Mutta lohduttaudun sillä, että nämä on lähestulkoon ainoat tavarat, jotka vauvalle on hankittu uutena.

Olin muuten ihan ihmeissäni, kun nämä toimitettiin tuommoisissa vetoketjullisissa SÄILYTYSPUSSEISSA. En oo tottunut tämmöiseen luksukseen. Kun ostaa yleensä käytettyä tavaraa, on tottunut toimitusten saapuvan korkeintaan lähikaupan muovikassissa.

Päätimme rakentaa hoitotason itse, jotta saamme samalla reilusti säilytystilaa vauvan vaatteille ja muille varusteille. "Babystation" sijaitsee meidän makkarin alkovissa. Ratkaisuun päädyttiin, koska kylppäriin ei olisi millään mahtunut edes pikkuruista hoitopöytää, ja pesukoneen yhteyteen hoitopöytää ei meillä voi sijoittaa koska pyykkitupa on kellarissa. Tarkoitus on siis toimittaa hoitotoimenpiteet pääosin makkarissa – ehkä jopa kylvetys, koskapa kylppärimme on niin pieni, että ammeenkin mahduttaminen sinne tekee tiukkaa. 

Tason alla on sulassa sovussa valkoisia Elfa-koritorneja ja musta Baukkarin koritorni – harkinnassa on, pitäiskö eteen lisätä vielä verho. Elfan rungot ja osa koreista on peräisin mun vanhemmilta ja niillä on ikää varmaan parikymmentä vuotta: hyvin pelittävät edelleen! Plussaa on tietysti se, että näihin saa edelleen helposti varaosia: me hankittiin lisää syviä koreja, "tulpat" jalkoihin ja etikettejä. Yhdessä tornissa on vaippatarvikkeet: ylimmässä valmiiksi kasatut vaippapaketit ja kertsit, seuraavassa sisävaipat ja taskuvaipat, kolmannessa villahousut ja kuoret ja alimmassa lisäimut. Viereisessä tornissa on vaatteet ja viimeisessä kaikki muu vauvatarvike. Hoitotason alla on roskis ja vieressä pyykkikori "kuivalle" pyykille. Vaipoille on lisäksi muovinen ja kannellinen pyykkikori vessassa, jotta huuhdellut (eli märät) likavaipat voi heittää siellä suoraan pyykkikoriin.

"Sisustimet" löytyi meiltä ennestään sieltä täältä: mustista asioista tykkään missä ja milloin vaan, ja koska alkovin lattia on punainen, päätin keräillä hoitotasolle myös punaisia juttuja. Tason yläpuolelle ruuvattiin vanha, mustaksi spraymaalattu metallilankahyllykkö: olen jostain syystä ihan rakastunut näihin. Tykkään hurjasti myös vanhoista vaaoista ja emaliastioista ja niitäkin pääsi säilyttimiksi usein tarvittaville hoitokamoille. Luulisin, että sellaisia ovat ainakin vanulaput ja harsot. Ehkä. Ostin varalta myös Urtekramin sinkkivoidetta ja tuommoista vauvanpesuainetta. Muut hoitotarvikkeet tulivatkin äitiyspakkauksesta. Kirpparilta löytynyt punainen lamppu on uudempaa tuotantoa mutta sopii mielestäni hyvin noiden vanhojen emalien kaveriksi. Musta harsoille varattu kori on muistaakseni Ikeasta.

Hoitotasolla seikkailee myös virkkaamani kolme pientä elefanttia ja pari mustekalaa. Pörisevä ampparilelu ja helistin ovat viihdyttäneet myös siskoni lapsia.

Pinnasänky on kiertänyt lähipiirissä jo yli kymmenen vuotta, ja meidän vauva on tietojeni mukaan kuudes joka siinä nukkuu. Siitä otetaan todennäköisesti vielä etulaita pois ja siirretään ihan kiinni sänkyyn "sivuvaunuksi" – jos vauva ylipäätään suostuu nukkumaan siellä. Alunperin ajattelin laittaa pinnikseen äitiyspakkauksen laatikon ja siksi tuumasin ettei reunapehmustetta tarvita. Tulin kuitenkin siihen lopputulemaan, että vauvalla olisi hyvä olla nukkumapaikka myös alakerrassa ja päätin sijoittaa äitiysboxin sinne. Sänky näyttikin sitten jotenkin paljaalta ja hirmuisen suurelta ilman pehmustetta, joten päätin investoida.

Lakanoina on Finlaysonin valkoinen Marjassa-setti (vauvakoko eli peitto äitiyspakkauksen täkkiin sopiva 85 x 125 cm ja tyynyliina 40 x 60 cm). Ostimme meidän omaan sänkyyn mustat Marjassa-lakanat tammikuun alennusmyynnistä (puoleen hintaan, kyllä kannatti odottaa) ja halusin vauvalle petivaatteet samaa sarjaa: valkoinen vauvaversio löytyi Minimanista. Nuo valkoiset on minusta aivan hirmu ihanat, ja mustissa taas on sopivasti huumoria mun makuun. 

Vauvalle on nyt siis valmisteltu peräti kolme nukkumapaikkaa: pinnasänky, äitiyspakkauslaatikko ja unipesä. Saas nähdä, missä pikkutyyppi tykkää lopulta nukkua. Todennäköisesti kantoliinassa, ja kaikki mun hienot petiviritelmät osoittautuu turhiksi, heh. Mutta oonpahan saanut purkaa pesänrakennusviettiäni tähän petihommaan oikein huolella.

Tervetuloa vauva, sua odotetaan. <3

– meiramiina

Lisää villahousuja!

Edellisen neuloosin aikana tein vauvalle viidet villahousut Novitan oranssista Joki-langasta. Villahousuja oli tosi hauska ja helppo tehdä telkkaria katsellessa, ja kun kaupassa tuli vastaan samaa lankaa harmaana ja ruskeana, niin eihän siinä muu auttanut kuin pistää puikot heilumaan Kestovaippayhdistyksen ohjeella. Itse neulominen tapahtui jo pari viikkoa sitten, mutta sain kuvat otettua vasta nyt. Kas tässä lopputulos:

Näihin tein lahkeet mallia "1 oikein 1 nurin" ja edestakaisinneuletta haaruksiin: ajattelin testata, onko kosteudenpidossa eroa verrattuna ainaoikeinneuleeseen.

Saas nähdä kauanko näitä voi vauvalla käyttää, ovat nimittäin aika pienet. Mutta mitäpä se haittaa, laitetaan kiertoon sitten.

– meiramiina

Kestovaipat ja villahousut

Tarkoituksena olisi kokeilla tulokkaalla kestovaippoja. Olen seurannut sivusta, miten siskoni kestovaipatti omat lapsensa, ja uskoisin että homma luonnistuu meidänkin taloudessa - etenkin kun hyviä neuvoja on saatavilla ihan lähipiirissä. Eikä kokeilu tule kalliiksi, sillä meidän suvun vauvaperheissä kiertänyt kestovaippakassi siirtyi vuorostaan meille! Kassista löytyi valtaisa läjä eri kokoisia kestovaippoja ja villahousuja ja siskon kätköistä vielä laatikollinen lisää. Lisäksi ostin nettikirpparilta muovikassillisen vastasyntyneen sisävaippoja ja lisäimuja.

Kestovaippoja: sisävaipat, taskuvaipat, AIO-vaipat ja vaippakuoret.

Eturivin vaippojen luulisin olevan vastasyntyneelle sopivia, takarivin sitten myöhemmin. Jos nyt olen oikein käsittänyt, niin nuo neljä pinoa kuvan vasemmassa reunassa ovat sisävaippoja (joiden päälle pitää pukea joko villahousut tai vaippakuori pitämään kosteutta). Seuraavat kaksi värikästä pinoa ovat taskuvaippoja (joihin lisätään erillinen imuosa ja joissa näyttäisi olevan kosteutta pitävä kuori, ainakin näissä minulle tulleissa). Takana oikealla on kolme all-in-one-vaippaa, joissa on sekä kosteutta pitävä kuorikerros että kiinniommeltu imuosa. Pieni valkoinen kasa oikeassa alalaidassa on vaippakuoria, joita voi käyttää villahousujen tilalla.  Näiden kuvassa näkyvien lisäksi tarvitaan siis vielä irrallisia imuja tarpeen mukaan sekä niitä villahousuja. Hoi kokeneemmat, menikö oikein?

Pikainen inventaario osoitti, että kasassa on ihan pienelle 17 sisävaippaa, 6 taskuvaippaa (joista 3 saattaa ehkä kuitenkin olla vasta isommalle, en ole ihan varma) ja 6 vaippakuorta. S-koossa löytyy 20 sisävaippaa ja M-koossa 9 kpl. All-on-one-vaippoja on isommalle 3 kpl ja taskuvaippoja 24 kpl: näiden luulisin olevan M-L-kokoisia. Villahousuja on ihan pienelle 10 kpl ja isompia 20 kpl sekä imuja hippasen verran yli 60 kpl. Eiköhän näillä alkuun pääse, vai mitä luulet?

Mutta ne villahousut. Ne on jotenkin niin ihqsöpöjä, ja niitä piti nyt sitten saada itsekin neuloa. Löysin tarjouslaarista ihanan oranssinväristä Novita Joki -lankaa hintaan 4 kerää vitosella, ja siinähän se neuloosi sitten iski. Vyötteessä luvattiin langan olevan huopuvaa, eli pitäisi soveltua hyvin kestovaippojen kaveriksi.

Vaippavillahousut Novitan Joki-langasta.

Kokeilin kahta eri ohjetta: verkkoneulelehti Ullan villapöppiä (kuvassa takana vasemmalla) ja Kestovaippayhdistyksen villahousuja (muut kuvan pöksyt).  Molemmat ohjeet oli helppoja ja selkeitä ja aloinkin aika pian yhdistellä ja soveltaa. Virkkaan useammin kuin neulon, ja menikin hetki ennen kuin muistin miten silmukat kannattaa poimia ettei haaruksiin tulisi isoja reikiä: saapa nähdä, että pitääkö näiden ensimmäisten neulomieni housujen harvat haarasaumat kosteutta vai tuleeko tuotokset läpi. Ekojen pöksyjen haarasaumat tein muutenkin vähän miten sattuu, mutta sitten opettelin kolmen puikon päättelyn - tulee muutes tosi siisti sauma!

Neljästä oranssista kerästä tuli siis viidet villahousut, ja vielä jäi vähän lankaa ylikin. Neuloin koon 5 puikoilla, osaan resorit 4-koon puikoilla.  Noihin pienimpiin taisin luoda 60 silmukkaa. On kyllä hirveän vaikeaa arvioida, onko nämä vastasyntyneelle sopivat ja mahtuuko tuonne kunnollinen vaippapaketti. Sellaisen ohjeen sain, että pöksyistä pitää tehdä tarpeeksi korkeat jotta ne taatusti peittävät ihan koko vaipan - villahousut kun levenevät ja lyhenevät käytössä.

Noiden omatekemien lisäksi äitini oli neulonut mahdottoman söpöt pienet villahousut. Mietin, mahtaako tuo haaruksien edestakaisinneule pitää kosteutta paremmin kuin sileä neule?

Lisäksi saamastani vaippakassista löytyi yhdet Ruskovillan pöksyt, joiden luulisin sopivan jo melko pienelle vauvalle. Kirpparilta löysin vielä toiset, pitkälahkeiset Ruskovillan pöksyt kohtuuhintaan. Haluaisin hankkia näitä Ruskovillan tuotteita lisääkin sekä vauvalle että itselle, ovat niin ihanan tuntuisia.

Ruskovillan vaippahousut.

Pesin koko villahousukasan koneessa villapesuaineella ja -ohjelmalla, ja käsittelin kosteat pöksyt Sonett-villanhoitoaineella: vaippavillahousut kun täytyy käsitellä silloin tällöin lanoliinilla eli villarasvalla, jotta ne pitävät kosteutta eivätkä ala käytössä haiskahtaa. Mutta ei ollut vaikeaa! Villanhoitoainetta sekoitetaan pieneen määrään kuumaa vettä ja seos lisätään haaleaan veteen: itse tein seosta pesusoikollisen, laitoin villaiset sekaan ja annoin villarasvan imeytyä puolisen tuntia. Huuhtelu ja narulle. Siinä ne nyt kuivuu, kokoelma villapöksyjä, joita on neulonut varmuudella ainakin neljä sukulaisnaista uusille tulokkaille, rakkaudella. Kohta ne lämmittää meidän pikkupötkylän peppua. <3

Kestovaippaillaanko teillä tai kiinnostaisiko kestoilu? Onko alku hankalaa vai ihan iisiä? Itse olen saanut tietoa ja vinkkejä paitsi lähipiiriltä, myös Kestovaippayhdistyksen nettisivulta, vink vink. Neuvolassa sen sijaan... Noh, sanotaan nyt vaikka että vauvanhoidosta kertovan terveydenhoitajan käsitys kestovaipoista ei ehkä ollut ihan nykypäivää - jos en olisi tiennyt aiheesta jotain jo ennalta niin mielenkiinto olisi kyllä lopahtanut siihen paikkaan. Kestovaippailu kun ei minun käsitykseni mukaan tarkoita sitä, että vauva kääritään harsoihin, laitetaan muovikerros päälle ja sitten hetkisen kuluttua se lapsi on päästä varpaisiin pissassa.. Tai jos näin todella on, niin ehkäpä sitä vaippapaketin tekemistä kannattaa vielä harjoitella ja kysyä vaikka neuvoa kokeneemmilta. Oh well, elämä on.

Villahousuvillityksessä,

meiramiina

Edit: suurentelen pikkuhiljaa näiden vanhempien tekstien fonttikokoa ja lisäilen tunnisteita, jospa löytyis paremmin eikä tarttis tihrustaa!