Kestovaipparalli: säilytys ja peseminen

Takana on kolmisen kuukautta kestovaippailua. Vaipatuksen alkuun pääseminen oli helppoa, kun saimme ison kasan vaippoja testattavaksi. Vaippalogistiikan hallinta oli sen sijaan haastavampaa ottaa haltuun – lähinnä siksi, että meillä asutaan kolmea kerrosta, eivätkä rintamamiestalomme saniteetti- ja pyykkitilat ole ihan "tätä päivää". Luin kyllä vinkkejä kestovaipparutiinin pyörityksestä, mutta taidan olla vähän sellainen "kantapään kautta" -tyyppi.. Ignoorasin siis kaikki käytännön neuvot ja hakkasin päätäni seinään kokeillessani erilaisia säilytyssysteemejä. Tämä on tarina siitä millaisten kokeilujen kautta löysimme juuri meidän huushollissa toimivan vaipparutiinin (itse vaipoista ja vaipatuksesta kerron sitten seuraavassa postauksessa). 

Ennen vauvan syntymää suunnittelin hienot systeemit (kuva yllä): vaipat ja vaatteet sijaitsivat yläkerran makuuhuoneessa hoitotason alla, eri vaippatyypit ja imut sekä vaatelajit omissa koreissaan. Käytetyt vaipat oli tarkoitus huuhdella yläkerran vessassa, tipauttaa kannelliseen muoviastiaan ja kantaa täysi kori kellariin pyykättäväksi. Noh, en sitten ottanut huomioon, että oleskelemme päivät alakerrassa, eikä vauvan kantaminen yläkertaan jokaista vaipanvaihtoa varten ole kovinkaan järkevää. Lisäksi vauva pitäisi jättää eri huoneeseen siksi aikaa, kun huuhtelen vaippaa vessassa. Huuhdeltujen vaippojen säilyttäminen kannellisessa muoviastiassa osoittautui myös vikatikiksi: kosteus tiivistyi kannen sisäpintaan, vaipat alkoivat haista ja korin tyhjentäminen oli vähän ällöttävää. Ei jatkoon.

Alakerrassa vaipanvaihtopaikaksi vakiintui jo ekoina päivinä olohuoneen sohva, ja siirsin sen viereen aluksi pienen korivaunun puhtaita vaippoja ja vaatteita varten. Vaunu osoittautui hyvin pian liian pieneksi, ja tilalle vaihtui koritorni, jonka viereen laitoimme vielä roskiksen ja pyykkikorin (kuva alla). Tavaroiden sijainti oli tässä ratkaisussa hyvä, sillä kaikki tarvittava oli käden ulottuvilla. Vain likavaipat piti kuskata eri huoneeseen.

Likaisten vaippojen käsittely alakerrassa aiheutti vähän päänvaivaa, koska alakerran vessaan ei mahdu edes pikkiriikkistä pyykkikoria: huuhdellut vaipat pitäisi siis kuljettaa vettä valuvina eri huoneeseen. Siksi päätimme huuhtelun sijaan liottaa vaipat. En halunnut kakkavesiämpäriä olohuoneeseen (jännä), joten laitoimme liotusämpärin pyykkitupaan vievän portaikon ylätasanteelle, ja heitimme kaikki likavaipat sinne. Tämä systeemi tuli tiensä päähän, kun olin muutaman kerran tyhjentänyt kakkaliejuista ämpäriä pesukoneeseen.. Yök. Väliversiona kokeilimme liottaa vain kakkavaipat ja heittää pissavaipat vaatepyykin sekaan. Ihan yhtä yök, vaikka vaippojen määrä liotusämpärissä olikin vähäisempi. Lisäksi pyykin käsittelyyn meni ihan liikaa aikaa. Ei jatkoon.

Konsultoin lähipiirini kestovaippakonkaria, jonka mielestä vaippojen liottaminen ei ole välttämätöntä – eikä huuhteleminenkaan, etenkään kun tuotokset eivät ole vielä kovin kiinteitä. Päädyimme siis kokeilemaan, josko jättäisimme vaipat sellaisenaan odottamaan pesua. Tämä on osoittautunut meillä toimivaksi systeemiksi: vaipat laitetaan siis pyykkikoriin sellaisenaan ja kori kannetaan parin päivän välein kellariin pyykättäväksi. Yllättävää kyllä, likaiset vaipat eivät haise ollenkaan.

Jossain vaiheessa vauvan tarvikkeet alkoivat viedä niin paljon tilaa, että päätimme siirtää ne sohvan vierestä omaan nurkkaukseensa. Vanha ruokapöytä valjastettiin vaipanvaihtopöydäksi ja kirjahylly tyhjennettiin vaatteita varten. Alakerran beibisteissön ei ehkä ole sistustuksen kukkanen, mutta se toimii oikein hyvin: vauvan hoito on sujuvaa kun kaikki tarvittava on käden ulottuvilla eikä vaippoja tarvitse kanniskella huoneesta toiseen.

Lähistöllä roikkuu myös (tyylikkäästi ovenkahvassa) pyykkiteline, johon laitamme villahousut kuivumaan tai muuten vaan lepäämään – toistaiseksi villapöksyt eivät ole kaivanneet ulkotuuletusta lainkaan. Villahousuja ei siis tarvitse pestä joka välissä, tuuletus riittää.

No sitten siihen pyykkäämiseen. Olemme kokeilleet pestä vaippoja muun pyykin seassa sekä pissavaipat vauvanvaatteiden kanssa ja kakkavaipat erikseen. Lopulta yksinkertaisinta oli pestä vaippapyykki muusta pyykistä erillään. Likavaipoille ja muulle pyykille on omat korinsa, ja kannan likavaippakorin kahden tai kolmen päivän välein pyykkituvalle. Nostelen vaipat koneeseen ja erottelen samalla toisistaan kaiken irtoavan eli sisävaipat, imut ja kuoret. 

Pesen vaippapyykin useimmin 60 asteessa ja silloin tällöin 90 asteessa. Pyykkiaineena meillä käytetään hajusteetonta Erisan Pyykinpesunestettä: se sopii kestovaipoille, koska saippuaa on alle 5 %. Bonuksena on se, ettei erillistä hienopesuainetta enää tarvitse ostaa, koska Erisanilla voi pestä myös villapyykin. Huuhteluainelokeroon lorautan yleensä vähän etikkaa, sen pitäisi pehmentää vaippoja.

Tahroihin käytän sappisaippuaa. Aluksi jynssäsin kakkavaippoja palasappisaippualla aina ennen pyykkikoneeseen laittoa, mutta totesin, että pyrkimys täydelliseen tahrattomuuteen on aivan liian työlästä ja aikaa vievää. Hinkkaamisen sijaan pyrin nykyään laittamaan lisäimun niin, että mahdollinen tahra tulee siihen eikä sisävaippaan. Joskus laitan sappisaippuaa suoraan tahroille tai nestemäistä versiota esipesulokeroon, ja suoritan silloin tällöin perusteellisemman tahranpoisto-operaation. Kaikkia tahroja en ole saanut irti edes sappisaippualla, ja niitä aion yrittää vielä valkaista auringonvalossa.

No sitten siirrymme kuivaamiseen. Meillä kuivataan puhtaat sisävaipat ja imut pääosin kuivausrummussa, vaikka tiedän ettei sitä suositella (käsittääkseni ainakin kuminauhat kärsii rumpukuivauksesta). Meillä ei kuitenkaan ole kunnollista pyykinkuivaustilaa, joten tällä mennään. AIO-vaipat ja vaippakuoret kuivaan yleensä narulla ja joskus harvoin hellävaraisella kuivausohjelmalla (joidenkin kuorten pesulappu sallii rummutuksen matalalla lämmöllä). Toistaiseksi kaikki vaipat ovat tulleet kuivurista ehjinä ja ennallaan – jopa PUL-kuoret, jotka joutuivat vahingossa normaaliohjelmalla kuivuriin.. Hups.

Puhtaat ja kuivat vaipat kannetaan takaisin keskikerrokseen ja lajitellaan koreihin. Yhdessä korissa ovat sisävaipat ja niiden kanssa käytettävät lisäimut. Toisessa korissa ovat AIO-vaipat. Kolmanteen koriin laitan vaippakuoret ja suuret imut (meillä niitä käytetään sisävaipan korvikkeena).

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, ettei vauvan tai vaippojen kantaminen kerroksesta toiseen ole kovin järkevää: vaipanvaihtopaikka ja vaippasäilytys kannattaa sijoittaa sinne, missä oleskellaan eniten. Myös likavaippojen säilytys on hyvä järjestää käden ulottuville (oli se sitten pyykkikori tai liotusämpäri). Likaisia vaippoja ei tarvii välttämättä liottaa tai huuhdella vaan ne voi heittää sellaisenaan pyykkikoriin: vaippapyykkiä ei kannata säilyttää tiiviissä astiassa, vaan ilmavasti.

Jos nyt ihan totta puhutaan, niin mua vähän mietitytti, että miten jaksan pyörittää kestovaipparallia vauvanhoidon ja kaiken muun pakollisen ohella. Olin päättänyt, että jos tuntuu liian raskaalta, luovun koko kestoilusta. Kolmen kuukauden kokemuksen perusteella uskallan kuitenkin väittää, että kun omaan kotiin sopiva vaipparutiini on löytynyt, sen pyörittäminen on helppoa, nopeaa ja hajutonta. Yksinkertaisimmillaan vaippapyykin huolto on ihan samanlaista kuin muunkin pyykin: likapyykki koriin, korista koneeseen, koneesta kuivausrumpuun tai narulle ja takaisin kaappiin. Toki etua on siitä, että tykkää pyykkäämisestä.

Näin pyörii meidän kestovaipparalli. Mites teillä?