Vastasyntyneen kestovaipatus (ja vähän kertseistäkin)

Edellisessä postauksessa kronikoin siitä, miten meillä hoidetaan kestovaippojen säilytys ja pyykkäys. Nyt on vuorossa itse vaipatus. Heti alkuun kuvapläjäys kestojen parhautta elikkäs väriterapiaa:

Meillä on harrastettu kestovaippailua osa-aikaisesti ja rennolla asenteella. Kun vauva-arki oli aivan aluillaan, menimme siitä missä aita oli matalin ja käytimme kertsejä ensimmäiset viikot. Pieni ituhippi sisälläni kiljui riemusta, kun löysimme lähi-S-marketista Naty-merkkisiä kertakäyttövaippoja, jotka lupaavat olevansa muovittomia, myrkyttömiä, hengittäviä ja 100% biohajoavia. Vaikka biohajoavat vaipat kuuluvat harmikseni sekajätteeseen, pidän muovitonta vaippaa silti ympäristöystävällisempänä vaihtoehtona kuin muovillista kaveriaan. 

Käytämme kertakäyttövaippoja edelleen öisin ja kodin ulkopuolella. Yökertseily johtuu lähinnä logistisista syistä: kestot (ja niiden pyykkikori) ovat majoittuneet alakertaan, missä vaihdetaan vaipat päivisin. Kylillä ja kyläillessä käytämme kertsejä yksinkertaisesti siksi, että ne vievät hoitolaukussa vähemmän tilaa.

No sitten siihen kestovaippailuun. Kestovaippa on pestävä vaippa. Kestovaipatus on yksinkertaisimmillaan sitä, että vauvan päälle laitetaan jotain, joka imee kosteuden ja jotain, joka pitää kosteuden poissa vaatteista. Tämä paketti voidaan toteuttaa monella eri tavalla. Tässä postauksessa puhutaan sisävaipoista, kuorista ja villahousuista. Sisävaippa on kankainen vaippa, se imevä osa. Vaippakuori on.. no, kuori. Ja villahousut, ne toimivat kuoren tavoin, eli eivät päästä kosteutta sisävaipasta vaatteisiin. Usko tai älä. Testaa vaikka.

Ennen pikkutyypin syntymää saimme ja ostimme monenlaisia ja -kokoisia käytettyjä kestovaippoja. Yllä olevassa kuvassa ovat ne noin 25 vaippaa, joita käytimme vauvan ensimmäisinä kuukausina. Villahousuja oli oikeasti käytössä paljon isompi kasa kuin kuvassa, mutta kokemukseni mukaan vähemmälläkin pärjää – pikkuvauvalla villahousut ovat usein kuivat ja ne voi laittaa takaisin jalkaan. Ja vaikka olisivatkin kostuneet, villa kuivuu nopeasti ja pöksyt ovat hetkisen kuluttua taas käyttövalmiit. Villahousuja ei siis pestä joka välissä, tuuletus riittää (tämä on tosi).

Kuvassa olevien lisäksi meillä oli taskuvaippoja, joiden käyttö ei meiltä onnistunut: pissa tuli läpi joka käyttökerralla. Syy ei varmastikaan ole vaipoissa vaan käyttäjässä – ilmeisesti imu pitäisi laittaa tietyllä tavalla taskuun, jotta kosteus ei tule saumoista läpi. Meillä oli kuitenkin niin paljon muunlaisia vaippoja, ettemme jaksaneet perehtyä asiaan sen enempää. 

Kaikista eniten tykkäsimme vastasyntyneellä sisävaippa + villahousut -yhdistelmästä. Yllä olevan kuvan korkein vaippapino sisältää ihan vastasyntyneelle sopivia "Nalle Nöttösiä" eli NB-kokoisia Nalle-vaippoja. Hieman myöhemmin käyttöön otettiin kuvan muut vaipat: pienimmän pinon kaksi Igulee-merkkistä S-koon vaippaa sekä keskimmäisen pinon merkittömät vaipat, ehkä jonkun itse tekemät? Kuvassa on myös violetteja "näpsyjä" joita Ukkonen tykkää käyttää sisävaipan kiinnittämiseen – eivät kuitenkaan ole vastasyntyneellä välttämättömät, ja näpsyt eivät kiinnity yhtä hyvin kaikkiin vaippoihin. Alla näpsyllä kiinnitetty Igulee kuukauden ikäisellä vauvalla.

Sisävaippa+villahousu-paketin lisäksi käytimme alkuun ImseVimsen sisävaippoja ja vaippakuoria (kuva alla). Näissä tuo kuori siis toimittaa samaa virkaa kuin villahousut. Nämäkin toimivat pienellä vauvalla hyvin, mutta tykkäsin pehmeyden vuoksi enemmän villahousuista. 

Tässä postauksessa näkyvät vaipat ovat siis poistuneet käytöstä pikkuhiljaa kolmen kuukauden ikään mennessä. Ensiksi pieneksi jäivät ImseVimset, seuraavaksi NB-Nallet vaihtuivat S-kokoon (jotka ovat edelleen käytössä nelikuisella pikkutyypillä). Niin kauan kun vauva pääosin pötköttää, pysyy vaippa paikoillaan ilman sen kummempaa kiinnittämistä. Kun potkuttelu alkoi, koin parhaiksi sellaiset sisävaipat, joiden "etulipareet" ovat tarpeeksi pitkät kietaistavaksi. Niinpä lyhytlipareiset vaipat poistuivat käytöstä vaikka ne eivät varsinaisesti olleet vielä liian pieniä. Alla kolmikuinen potkuttelija sisävaipassaan: Nalle-vaippojen lipareet yltävät hyvin kietaisten kiinnitettäväksi.

Mitkä siis ovat mietteet vastasyntyneen kestovaipatuksesta? Ensinnäkin voin lämpimästi suositella sisävaippa+villahousu-yhdistelmää (vaikka jotkut pitävät sitä vanhanaikaisena). Villahousut ovat ihanan pehmoiset pikkuisella vauvalla eivätkä taatusti paina mistään. Hanki sisävaippoja, jotka tuntuvat pehmoisilta (koppuraisia ja liian paksuja NB-vaippojakin on tavattu) ja joiden etulipare on riittävän pitkä potkutteluaikaa silmällä pitäen (tai osta näpsyjä). Älä kuitenkaan liioittele NB-kokoisten vaippojen hankinnassa, koska ne jäävät melko pian pieneksi. Ja eri ihmiset tykkää erilaisista vaipoista, kokeilemalla löytyy ne omat suosikit.

Ja ne kestoilun edut? Hengittävä vaippa hellii vauvan herkkää ihoa. Meillä on laitettu vauvan peppuun rasvaa ehkä kahdesti. En usko, että geenejä on kiittäminen. Toisekseen kestoilu säästää rahaa: etenkin, jos vauva on märkää vaippaa inhoava pissakone, jonka vaippaa vaihdetaan pahimmillaan monta kertaa tunnissa (ja ei, ei ole väliä sillä onko vaippa kesto vai kertsi, kiemurtelu ja äkäinen ähinä alkaa välittömästi kun pissa on vaipassa). Kestovaippojen hankintakaan ei välttämättä ole kallista: minä ostin kassillisen vaippoja vitosella ja sain toisen kassillisen ilmaiseksi paikallisen FB-ryhmän kautta. Itsestään selvää lienee, että kestoilu kaikissa muodoissaan on myös ympäristöystävällistä.

Kysyin Ukkoselta, onko hänellä kommentoitavaa kestoilusta. "Se on helpompaa ja vähemmän ällöttävää kuin mä kuvittelin." Hyvin kiteytetty.

Millaisia kokemuksia sinulla on vastasyntyneen kestovaipattamisesta? Mitkä vaipat toimivat teillä parhaiten? Tai tekisikö mielesi kokeilla, mutta alku tuntuu hankalalta?

– meiramiina