Huoli loppumaton

Tiedättekö sen tunteen, kun sydän riuhtaistaan hetkellisesti rintakehän ulkopuolelle?

Kun pikku tiitiseni oli viisi kuukautta vanha, hän alkoi harjoitella liikkumista. Hän liikehti nytkyttämällä itseään, punnertamalla käsillään, potkuttelemalla. Uuden oppiminen väsyttää. Nukuimme päivittäin yhteiset päiväunet sohvalla. Hän minun kainalossani. Siinä me nukumme vierekkäin, sylikkäin. Unen läpi kuulen, että vauva on herännyt, tunnen että hän alkaa vääntelehtiä käsivarttani vasten. Ei herätä vielä. Nukutaan.

Kolaus. Parkaisu.

Sekunnin sadasosassa kaikki aistini ovat virittyneet äärimmilleen. Vauva on lattialla, itkee. Putoan polvilleni hänen viereensä, nostan syliin, painan rintaani vasten. Vauva huutaa suoraa huutoa. Kultarakas, äitin pieni, anteeksi, anna anteeksi, äiti ei herännyt, anna rakas anteeksi, kaikki on hyvin, äiti on tässä, anna anteeksi kultarakas, anteeksi, anteeksi...

Vauva rauhoittuu. Nyyhkyttää vielä vähän. Huokaisee syvään, painautuu mua vasten. Kyyneleet valuvat mun poskiani pitkin. Miten mä voin olla näin paska äiti. Paskapaskapaska. Millainen äiti antaa lapsensa tippua? Millainen äiti ei herää, kun vauva on vaarassa pudota?

Tarkkailen merkkejä aivotärähdyksestä. Niitä ei ole. Elämä jatkuu. Siirrymme nukkumaan patjalle. 

Lapsi kasvaa, tekee hampaita. Tavallinen arkipäivä. Olemme tulleet muskarista, syöneet. Vauva treenaa konttaamista lattialla, hankaa leluja kutisevia ikeniään vasten. Minä touhuan omiani metrin päässä, vilkaisen välillä pikkutyypin touhuja. 

Olen selin vauvaan, kun kuulen oudon äänen, kuin korahduksen. Heti perään hätääntyneen ähkäisyn. Käännyn ja näen, että vauvan suussa on muovinen iso lelu poikittain. Vauva makaa suu äärimmillään auki, leukapielet luonnottoman suurella, silmissä hätä, ÄITI AUTA!! Kummarrun vauvan viereen, rauhoittelen, yritän nähdä suuhun, ovatko leuat pois paikoiltaan, eivät ole, lelun toinen pää on kitalaessa, toinen hampaiden takana, miten mä saan tuon lelun pois tuolta, se on liian tiukassa, mitä mä teen? Otan lelusta tiukasti kiinni, hengitän syvään. Väännän lelua varovasti mutta tiukasti niin, että se napsahtaa pois hampaiden takaa. Vauva parahtaa helpottuneeseen itkuun. Itkee, itkee. Kultarakas, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin nyt, ei ole mitään hätää, äiti on tässä, älä itke rakas enää, äiti on tässä. Nieleskelen kuumia kyyneleitä. 

Miten mä voin suojella tätä lasta? Miten voin elää tietäen, etten voi estää pahaa sattumasta?

On yö. Vauva nukkuu, minä touhuan viereisessä huoneessa jotain. Kuulen vienoa ähinää, vauva on heräilemässä, hänellä on nälkä. Lähden kävelemään vauvan luo. Oviaukosta näen, miten puolinukuksissa oleva vauva pyörähtää kyljeltä mahalleen. Selälleen. Mahalleen. Askelteni tahti kiihtyy. Liike ei lopu, vauva pyörii, selälleen, mahalleen, mä en ehdi ajoissa, sydämeni jättää yhden lyönnin väliin, selälleen, mahalleen, vauva putoaa patjalta. Luojan kiitos olemme siirtyneet lattialle nukkumaan. Pudotus patjalta on vain kymmenen senttiä, mutta vauva kopsauttaa päänsä kovasti, alkaa itkeä. Taas toivutaan säikähdyksestä yhdessä, ollaan lähekkäin.

Ei edelleenkään aivotärähdyksiä, ei jäseniä sijoiltaan, ei murtuneita luita. Ei ambulanssia, ei sairaalan päivystystä. Äitiyteni ehkä haavoilla, mutta lapsi kunnossa. Opin laittamaan tyynyn nukkuvalle lapselle esteeksi.

Taas yksi tavallinen päivä. Vauva ryömii pitkin olohuonetta, harjoittelee konttaamista. Pylleröi vieressä, kun viikkaan pyykkejä. Lapsi nelinkontin,  nostaa vuorotellen kättä ja jalkaa, höpöttelee. Yhtäkkiä kova tömähdys ja vauva parahtaa kireään itkuun. En nähnyt mitä tapahtui, mutta kuulen lapsen itkusta, että nyt sattui kovasti. Otan syliin ja tyynnyttelen, tarkastan ettei kasvoissa näy vaurioita. Vauva painautuu minuun kiinni, halaan ja hyssyttelen. Kaikki on hyvin, ei mitään hätää. Vauva nostaa päänsä ja katsoo minua silmiin, Herrajumala vauvan koko leuka on veressä. Verta suussa, verta paidalla, valuu pitkin käsiä, mistä Luojan tähden sitä tulee?! Olen rauhallinen vaikka sieluni kiljuu kauhusta, annappa kun äiti katsoo sun suuhun, verta on niin paljon etten meinaa nähdä, joo äiti tietää että sua harmittaa, äiti kurkkaa nyt sun hampaisiin, pienet ihkauudet hampaat näyttää ehjiltä, ei oo mitään hätää rakas äiti tarkistaa, kielessä ei näy mitään, ei oo mitään hätää, hienosti menee kulta,  en näe suussa mitään huolestuttavaa, mistä helvetistä tämä kaikki veri tulee, ei oo mitään hätää kultapieni, kaikki on hyvin. 

Vauvan hampaat on osuneet ylähuuleen, kun leuka kopsahti lattiaan. Pieni haava, valtavasti verta.

Voi kultarakas, montako kertaa vielä

minä pelästyn niin että sydäntä vihloo
nostan sinut ja kokoan itseni

tyynnytän meidät molemmat

kuivaan kyyneleesi

ja omani.

Kultapieni, voidaanko sopia

että selvitään aina säikähdyksellä

huokaistaan helpotuksesta

ja jatketaan matkaa.

Mitään en toivo enempää

kuin että voisin aina sanoa:

ei ole hätää, äiti on tässä.

Miten mä voin suojella tätä lasta?

Ruokailua vauvan tahtiin

Kun odotin vauvaa, valmennuksissa puhuttiin paljon lapsentahtisesta imetyksestä. Pääpiirteissään se tarkoittaa, että vauvalle tarjotaan rintaa vähän joka välissä, ja hän syö silloin kun haluaa, sen verran kuin haluaa. Enää ruokinta-aikaa ei katsota kellosta kuten äitejä menneinä vuosina ohjeistettiin. Olen ollut onnekas, sillä vauvan kasvusta tai maidon riittävyydestä ole tarvinnut olla huolissaan, ja kiinteät on voitu aloittaa vauvan tahtiin.

Kiinteiden ruokien maistelu suositellaan aloittamaan, kun vauva on 4–6 kk. Monet tuttavapiirini nelikuiset maistelivatkin soseita jo suuria määriä monta kertaa päivässä, mutta minusta tuntui, että meidän vauva ei ollut siihen valmis. Neuvolasta ohjeistettiin, ettei kiinteiden kanssa ole kiirettä, koska vauva kasvaa hyvin. Täysimetetty alle puolivuotias saa äidinmaidosta kaiken tarvitsemansa D-vitamiinia lukuunottamatta. Se annetaan tippoina.

Vähän vajaa viisikuisena pikkutyyppi alkoi seurata tarkasti aikuisten ruokailua ja tavoitella meidän eväitä. Silloin tuntui oikealta hetkeltä tarjota sosetta: aluksi muutamana päivänä perunaa, sitten porkkanaa. Sekaan laitettiin aluksi paljon äidinmaitoa. Sitten maisteltiin monenlaisia hedelmäsoseita, aina yhtä uutta makua kerrallaan. Hän maistoi pikkuisen lusikankärjellisen, näytti hyvin mietteliäältä, yleensä irvisti tai työnsi kielellään soseen ulos suusta. Kun tarjosimme lisää, hän pisti suunsa tiukasti kiinni tai käänsi päänsä pois. Emme tuputtaneet enempää. Loppuruokailun ajan hän maisteli hyvin tyytyväisenä lusikkaansa tai ruokalappuaan.

Meillä lapsentahtisuus jatkuu siis myös kiinteiden ruokien suhteen. Vauva syö vain sen, mitä haluaa. Hän on nyt 7 kuukautta, eikä syö vieläkään kiinteitä kuin kerran tai kaksi päivässä ja pikkiriikkisen kerrallaan. Ruokailu on eri makuihin tutustumista, ruoalla leikkimistä, lusikan käsittelyn opettelemista, yhteisiä hetkiä. Koska vauvan rautavarastot alkavat puolivuotiaalla huventua, ovat ruokalistalla nyt myös viljat ja liha. Olin vähän epävarma siitä, mitä ja miten paljon vauvan pitäisi syödä, jotta hän saa varmasti tarpeeksi rautaa, ja kysyin asiaa neuvolasta. Terveydenhoitaja kertoi, että vauva saa rautaa äidinmaidostakin: kun oma ruokavalioni on monipuolinen ja vauva saa säännöllisesti kaurapuuroa, ei minun tarvitse olla asiasta huolissani.

Meillä syödään niin lusikalla syötettynä kuin sormiruokaillen. Sormiruokailu on sitä, että lapsi syö itse: hänelle tarjotaan ruokia, joihin hän voi tarttua ja viedä suuhunsa. Sormiruokailijaksi katsotaan sellainenkin lapsi, joka osaa jo syödä itse lusikalla tai haarukalla. Sormiruokailun alkuperäinen englanninkielinen vastine on baby-led weaning eli vauvantahtinen vieroitus. Termi tuntuu hassulta – tarkoituksenani ei todellakaan ole vieroittaa lasta, vaan haluan imettää vielä pitkään. Pikemminkin ruokailemme sen verran, että vauva saa riittävästi ravinteita kasvaakseen hyvin, saamme viettää yhteistä ruokahetkeä ja vauva tutustuu erilaisiin ruokiin. Puhunkin mieluiten lapsen- tai vauvantahtisesta ruokailusta.

Kun yritin keksiä, mitä tarjoaisin vauvalle, mulla löi ihan tyhjää. Jos jollain muulla sattuu olemaan samoja ongelmia, niin tässäpä vähän vinkkejä! Meillä on kokeiltu mm. seuraavia makuja:

- keitetty peruna soseutettuna

- keitetty porkkana soseutettuna, höyrytetyt porkkanatikut

- keitetty bataatti soseutettuna, höyrytetyt bataattitikut

- banaani haarukalla mössöytettynä ja tikkuina (aiheutti mahavaivoja)

- oman pihan omenoista keitetty sokeroimaton omenasose (aiheutti röyhtäilyä ja mahavaivoja)

- kuivatuista luumuista keitettyä luumusosetta

- tuoreita luumuja kuorittuna ja haarukalla sörssättynä (vauvan lemppari)

- kaurapuuroa

- mustaviinimarjoja soseutettuna ja vedellä laimennettuna

- aprikoosia kuorittuna ja haarukalla sörssättynä

- kukkakaali höyrytettyinä paloina (oli vauvan mielestä erittäin epäilyttävää)

- kanaa keitettynä ja soseutettuna bataatin seassa (aiheutti normaalia enemmän kakomista)

- paistettu sika-nautajauheliha haarukalla pieneksi murustettuna perunasoseen seassa
- maissinaksut sellaisenaan (kestosuosikki)
- kaupan sokeroimattomia ja lisäaineettomia hedelmäsoseita: mangoa, päärynää, mansikkaa.

Juureksia kypsennän aina kerralla vähän isomman satsin, annan osan sormiruokana ja soseutan loput. Aluksi harrastin keittämistä, mutta sattuneesta syystä siirryin höyryttämiseen.

Soseen laitan silikonisiin jääpalamuotteihin (pitkällisen etsinnän jälkeen ne löytyivät Ikeasta) ja pakastan. Pakkasesta on sitten helppoa napata yksi palanen ja lämmittää mikrossa.

Käytännössä meidän ruokahetket menevät seuraavalla tavalla. Nostan vauvan syöttötuoliin ja laitan hänelle ruokalapun (vauva tunkee ruokalapun kulman suuhunsa ja hakkaa nyrkillä pöytää). Annan hänelle lusikan (jolla hän alkaa hakata pöytää) ja laitan ruoan mikroon (nostan lusikan lattialta). Annan vauvalle ehkä maissinaksun siksi aikaa, kun ruoka vähän jäähtyy (nostan lusikan ja/tai maissinaksun lattialta). Annan vauvalle sormiruokaa tai otan vähän sosetta lusikkaan ja kokeilen, haluaako vauva maistaa. Joskus hän avaa suunsa monta kertaa uudestaan kuin linnunpoika ja odottaa lisää, joskus päristelee ruoan pitkin pöytää, joskus sylkee ruoan ulos tai alkaa kakoa. Jos vauva ei avaa suutaan, en yritä syöttää enempää. Laitan usein sosetta tai puuroa valmiiksi lusikkaan ja annan vauvan tarttua siihen ja viedä itse suuhunsa (yleensä hän kääntää lusikan ensin ylösalaisin ja sitten väärinpäin). Vauva maistelee lusikkaa, taputtelee ruokaa pöytään, puristelee sitä nyrkissään, tiputtaa lusikan lattialle, tutkii ja maistelee ruokalappuaan. Jotain saattaa eksyä suuhunkin. Kun olemme valmiit, riisun vauvalta kaikki vaatteet ja heitän ne pyykkikoriin. Pesen vauvan kädet, naaman ja takaraivon. Luutuan pöydän, syöttötuolin ja lattian. Vaikka sotku on yleensä karmea, on vauvan iloa ihanaa seurata. Ruokailu on hänestä hirvittävän hauskaa, ja maistellessaan hän sanoo nautiskellen "mmmmmmmmm".

Sellaiset on meidän syömäpuuhat! Nyt olemme maistelleet myös valmispuuroa, siitä asiaa myöhemmin. Mites teillä ruokaillaan? Millaisia ruokia tykkäätte vauvoillenne tarjoilla, ja mitkä on olleet heidän lemppareitaan?

Lisätietoa:
Simppeli sormiruokakeittiö
Syödään yhdessä – ruokasuositukset lapsiperheille (THL)

Merinovillaa kantajalle ja kannettavalle

Meillä kannetaan. Lasta siis. Aamulla, illalla. Kotona ja kylillä. Satoi tai paistoi.  Huvitti tai ei. Säänkestävän takin jo löysin (MaMidean alesta vähän päälle 90 eurolla), mutta muu vaatetus on tuottanut ongelmia. Mulle tulee nimittäin KUUMA. Oli keli mikä vaan, mulla on napa märkänä jo lyhyen kantohetken jälkeen. Joku sanoi, että se on se imetyshiki. Hetken googlailtuani päätin testata merinovillaa sekä mulle että pikkutyypille. Sen pitäisi olla kuumalla viileä ja kylmällä lämmin, hengittävä ja miellyttävän tuntuinen iholla.

Tein tilauksen tanskalaisen Dillingin verkkokaupasta. Firma vaikuttaa eettiseltä ja ekologiselta toimijalta: nettisivujen mukaan Dillingin villantoimittajat eivät tee lampaille kivuliaita mulesing-leikkauksia eikä värjäyksessä käytetä haitallisia kemikaaleja. Vaatteet näyttää kivoilta ja laadukkailta, ja värivaihtoehtoja löytyy (mm. tummanvihreää, vaaleansinistä ja violettia) vaikkakin päätin tällä kertaa tilata vain harmaan sävyjä. Ja mikä tuuri: juuri sinä viikonloppuna kaikki lastenvaatteet olivat 40% alennuksessa! Tilasin pikkutyypille pari pitkähihaista bodya ja muutamat housut. Itselleni ostin villasilkkisen ja merinovillaisen hihattoman paidan. Tein tilauksen sunnuntaina päivällä, ja ilmoitus toimituksen lähtemisestä tuli jo maanantaiaamuna. Torstaina paketti oli lähimmässä pakettiautomaatissa. 

Vaatteet ovat oikein kivan näköiset ja tuntuiset! Osa vaatteista on ribbineulosta, osa sileää. Mallit ovat toimivat: bodyssa on "kirjekuoripääntie" jolloin sen voi pukea ja riisua myös alakautta, ja housuihin mahtuu kestovaippakin. Neulos on ohutta ja sellaista kivan kiiltävää. Pesin vaatteet koneessa villapesuohjelmalla ja lorautin vähän laimennettua lanoliinia huuhteluainelokeroon.

Muutaman päivän testailun jälkeen voin kertoa, että merinovilla on hikiselle äiti-ihmiselle huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto kuin puuvilla. Onhan mulla edelleen kuuma ja pitkän kantamisen jälkeen meillä on molemmilla navat märkänä, mutta merinovilla ei TUNNU märältä. Kosteuden huomaa vasta siinä kohtaa, kun otan vauvan pois kantorepusta. Villainen aluspaita ei kuitenkaan itsessään ole mitenkään erityisen kuuma, vaan se päällä voi hengailla sisätiloissa ihan samalla tavalla kuin puuvillaisessakin. Nämä Dillingin aluspaidat on vielä sen verran siistejä, että ne päällä kehtaa ihan hyvin lähteä vaikka anoppilaan. Tai ainakin minä kehtaan. Alusvaatteissa anoppilaan, hehe.Tällä kertaa tilasin ulkomailta, mutta kotimaastakin saa merinovaatteita. Ruskovilla tekee todella hyviä villavaippahousuja (testattu on), mutta valikoimissa on myös vaatteita lapsille ja aikuisille niin merino-, luomu- kuin silkkivillastakin. Ruskovillalta saa myös vauvanvaatteita, toisin kuin muilta bongaamiltani kotimaisilta merinovaatevalmistajilta, joiden pienimmät koot ovat 90-senttiselle. Merinovillavaatteet on mun kukkarolle melko tyyriitä, mutta uskoisin, että niillä on hyvä jälleenmyyntiarvo. Lapsikin on pysynyt lämpimänä. Näiden Dillingiltä tilattujen lisäksi löysin kirppikseltä kympillä Polarn O. Pyretin raitaisen merinokerraston, joka on vielä Dillingin neulostakin ohuempaa.

Kaapista löytyy myös äitiyspakkauksen vaalea merinovillahaalari sekä kaksi merinovillaista kypärämyssyä: kirpparilta ostettu ruskea Kivat-merkkinen merinovilla/silkkilakki sekä uutena hankittu vihreä ManyMonths-kypärälakki (myös MaMidean alesta, maksoi vähän päälle 16 e). 

Tämä ManyMonthsin kypärälakki on muuten erityisen hyvä kannettavalle lapselle. Pitkä kauluri suojaa lapsen yläkropan, joka jäisi normimallisella kypärälakilla paljaaksi. 

Eiköhän näillä pärjää! Nyt lämpimillä mutta tuulisilla syyskeleillä puen vauvalle yleensä sisävaatteiden päälle vain lakin, villasukat ja tumput. Sitten vedän kantotakin meidän molempien päälle. Kylmemmillä keleillä puen merinokerroksen päälle vielä mummun neuloman paksumman villapuvun. Talvipakkasille täytyy sitten pukea enemmän kerroksia ja hankkia kunnollinen lakki.

Tiesittekö muuten, että puolivuotiaan kuvaaminen on välillä melko haastavaa?

– meiramiina

Vaatteita nettikirpparilta: Vähänkäytetty.fi

Paketti tuli, jiihaa! Kerroinkin aiemmin, että tilasin vauvalle ja itselleni vaatteita Vähänkäytetty.fi -nettikirpparilta. Tilaukseni käsiteltiin pikavauhtia, eikä postissakaan kauaa mennyt: myöhään maanantai-iltana tehty tilaus oli mulla perjantaina. Hakusessa oli pikkutyypille perusvaatetta, ja valikoimaa oli valtavasti. Huomasin vasta kuvia ladatessani, että ostoksissani näyttäisi olevan jonkinmoinen väriteema. Oho.

Tilasin kolmet housut, kaksi bodya ja yhden paidan. Toimituskulut ovat aina 5,90 e. Norsubody on Ciraf-merkkinen eli S-ryhmän omaa vaatemerkkiä. Hinta 3,90 e. Raitabody on Pikkuset-merkkiä, ja se oli tämän paketin iloisin yllätys: kangas on laadukkaan ja vahvan tuntuinen. Tosin sen ei pitäisi olla enää mikään yllätys, olen havainnut Pikkusetin tuotteet aiemminkin hyviksi. Hinta 5,90 e.

Housut ovat Lindexin velourhousuja. Hinta 6,90 e / 3 kpl. Meillä oli muutamat tällaiset jo silloin, kun pikkutyyppi oli vastasyntynyt. Tykästyin niiden pehmeyteen ja leveään vyötäröresoriin. Jos nyt ihan totta puhutaan, meinasin lähettää tilaamani housut takaisin, koska ne tuntuivat postista tullessaan ihan kaameen karheilta. Jotenkin kuitenkin aavistin, että pesu ja rumpukuivaus auttaa. Ja oikeassa olin: housuista tuli taas ihanan pehmoiset lurttanat. Voiskohan olla, että jotkin pesuaineet tai huuhteluaine tekevät velourista koppuraisen?

Omppupaita on NOSH-merkkinen. Olen aiemmin ostanut FB-kirppareilta muutaman NOSH:n bodyn, ja ne on tuntuneet tosi laadukkailta. Eikä kuoseissakaan ole valittamista. Tämäkin oli hyvä ostos, vaikka paidassa olikin hitusen pesunukkaa. Hinta 6,90 e.

Itselleni tilasin treenivaatteet, olohousut ja neuleen. Näistä puolet oli erinomaisessa kunnossa ja edullisia: treenitoppi ja -caprit maksoivat yhteensä 8,20 e. Toinen puoli olikin suuri pettymys: olohousuissa oli vyötäröllä valtava reikä ja neuleessa tahra sekä niin voimakas hajuste, että alkoi pyörryttää. Vähänkäytetty.fi:ssä myyjät kirjoittavat itse tuotekuvaukset, ja tuotteiden kunto arvioidaan asteikolla 1-5. Jopa niiden "yhden tähden" tuotteiden pitäisi olla ehjiä, ja kaikki viat pitäisi mainita tuotekuvauksessa. Ihmettelen suuresti, miten joku KEHTAA myydä surkeaa tavaraa väittäen tuotteen olevan hyväkuntoinen? Haluaisin ajatella, että myyjälle on varmaan tullut joku inhimillinen moka, tai vaate on mennyt rikki kuljetuksessa. Kai sekin on mahdollista.

Mutta eipä tässä hassusti käynyt: normaalisti hinnanpalautuksesta vähennetään toimituskulut, mutta jos tuote ei vastaa kuvausta, sen saa palauttaa ilman että postituskuluja vähennetään. Yksityisen myyjän kanssa tällaisessa tilanteessa voisi tulla tosi ikävää vääntöä, nettikirpparin kanssa asia sujui helposti. Ilmoitin nettilomakkeella palautettavat tuotteet ja palautuksen syyn, ja sain sähköpostiini ohjeen tuotteiden postittamiseen. Palautus luvattiin käsitellä 14 vrk:n kuluessa siitä, kun paketti on perillä. Sitten saan rahani.

Vaikka kaikki tuotteet eivät olleet ihan siinä kunnossa mitä piti, aion jatkossakin tilata Vähänkäytetty.fi:stä (ellei maksun palautuksen kanssa tule ongelmia). Onhan tämä nyt huomattavasti turvallisempi tapa tehdä nettikirpparikauppaa kuin ostaa netin kautta yksityiseltä henkilöltä. Palautusoikeus on nettikaupassa melkoisen hyvä juttu.

Mä ihan todellatodella haluaisin hankkia mahdollisimman paljon tavaraa käytettynä, mutta tässä elämäntilanteessa ei vaan ole mahdollista kierrellä kirppareita tai viestailla miljoonan myyjän kanssa yksittäisistä vaatteista ja sopia noutoja sinnetännetuonne. Ihan mahtavaa, että tällainen turvallinen nettikirppari on olemassa!

– meiramiina

Elämää puolivuotiaan kanssa

Uskomatonta. Minun pieni vauvani on jo puolivuotias. Hän kiepsahtaa tottuneesti selältä mahalleen ja takaisin, peruuttelee pitkin olohuonetta ja tutkii kirjahyllyä. Istuu ruokapöydässä kuin muutkin perheenjäsenet syöden porkkanatikkuaan tai maissinaksuaan, sanoo nautiskellen "mmmmmmm". Nauraa mukana kun muu porukka hupsuttelee. Kertoo juttuja ja hekottaa päälle. Ottaa kaulasta kiinni ja moiskauttaa kuolaisen kokonaamapusun.

Kulunut puoli vuotta on ollut aivan mielettömän ihana. Ensimmäiset kuukaudet menivät suloisessa vauvakuplassa, nyt mukaan on tullut myös ajoittaista väsymystä. Siitä lisää tuonnempana. Vauva-arjessa on omat haasteensa, mutta tykkään ihan hirveästi vauvan kanssa olemisesta. Hänen touhujaan on hauska seurailla. Puolivuotiaani on kiinnostunut vähän kaikesta. Kuten nyt vaikka äitin lehdestä. Maailmaa on tutkittava.

Mutta millaisia päiväni puolivuotiaan kanssa oikeastaan ovat? Tässäpä päivä elämästäni!

Klo 7–9. Aamupuuhat. Aamumme alkaa usein kahdeksalta, toisinaan aiemmin, joskus myöhemmin. Herään yleensä siihen, että pikkutyyppi "potkuttelee tasajalkaa" vieressäni. Hän on aamuisin hyvällä tuulella, ja hihkaisee riemastuneena kun huomaa minun olevan hereillä. Olen todella aamu-uninen, mutta pikkutyyppi on toista maata ja höpöttelee innoissaan. Halimme hetken, vauva ottaa huikan aamumaitoa ja siirrymme vaipanvaihtoon: sekalaisten epäonnistuneiden yövaipatusten jälkeen olen vihdoin oppinut laittamaan vaipan niin, ettei se vuoda. Vauva nukkuu yönsä kuitenkin kaiken varalta villahousuissa.

Pikkuinen puuhailee leikkimatollaan, kun lataan kahvinkeittimen ja laitan itselleni jotain syötävää. Kannan aamupalan olohuoneeseen ja katselen pylleröni touhuja. Hän harjoittelee kovasti ryömimistä ja konttaamista, nytkyttää konttausasennossa ja kokeilee nostaa kättä, liikuttaa jalkaa. Ei varmaan mene kauaa, että hän oivaltaa, miten eteenpäin pääsee. Tähän asti hän on liikkunut lähinnä peruuttaen tai pyörimällä.

Pikkutyyppi viihtyy jo omissa touhuissaan hetken aikaa. Aamupalaa syödessä otan usein läppärin esiin ja tsekkaan somen. Olen kuitenkin melko tarkka siitä, etten jumitu ruudun ääreen silloin, kun olen vauvan kanssa. Vilkaisen häntä vähän väliä, ja jos hän yrittää ottaa minuun kontaktia, laitan koneen pois. Kun vauvelini on touhunsa touhunnut ja alkaa hermostua siihen, ettei ankarasta yrityksestä huolimatta osaa kontata, hän kaipailee äitiä ottamaan syliin, vaihtamaan vaipan ja seurustelemaan. Second breakfast eli kahvia mulle, maitoa vauvalle.

Klo 9–12. Menoa tai touhuilua. Meillä on menoa yleensä kolmena arkiaamuna viikossa. Aloitimme muskarin, ja muutamana aamuna käymme lapsiperheiden avoimessa kohtaamispaikassa moikkaamassa muita vanhempia ja lapsia. "Menoaamuina" aamutoimemme ovat nopeat. Sitten imetän ja vaihdan vaipan. Puen meidät molemmat päivävaatteisiin ja laitan pikkuiselle lakin, villasukat ja tumput. Otan hänet kantoreppuun. Kurkkaan peilistä ettei naamassani ole hammastahnaa tai selässä puklua. Katson lämpömittaria ja mietin, tarkeneeko vauva vai puenko meidän molempien päälle vielä kantotakin. Heitän selkään edellisenä iltana valmiiksi pakatun repun (vaippoja, pyyhe vaipanvaihtoalustaksi, puhdistuspyyhkeitä, harso, varavaatteet pikkutyypille ja puhdas paita mulle, puhelin, avaimet). Hytkyttelen kuumuudesta hermostuvaa vauvaa samalla kun yritän pukea kengät jalkaan (kiitos kenkälusikan keksijä). Lähden tallustamaan ja pikkutyyppi rauhoittuu. Vielä muutama viikko sitten pieni matkalainen olisi nukahtanut matkalla, mutta ei enää. Hänen päänsä pyörii kuin pöllöllä kun hän katselee ympärilleen. Maailma on mielenkiintoinen.

On tosi tärkeää nähdä muita ihmisiä. Yritän raahautua perhetoimintaan vaikka olisin kuinka väsynyt. Muiden äitien kanssa juttelemisesta saa vinkkejä ja vertaistukea, ja lapsi tottuu olemaan isommassa porukassa, syömään hulinassa ja nukkumaan muuallakin kuin kotona. Hän on perusluonteeltaan vähän hitaasti lämpiävä ja tarvitsee aikaa rentoutuakseen vieraissa paikoissa – siksikin harrastukset ovat hyväksi. En tiedä onko meillä vielä ollut varsinaista vierastamista, mutta lapseni on ollut nelikuisesta saakka herkkä säikähtämään vieraita ihmisiä. Pidän hänet lähellä ja annan hänen tottua uusiin tilanteisiin omaan tahtiinsa.

Klo 12–16. Päiväunet ja ruoka-aika. Kun päivän harrastustoiminta on ohi, tarpeen mukaan maitoa tankattu ja vaippa vaihdettu, otan lapsen ja repun kantoon ja lähdemme tallustamaan kotiin. Joskus pikkuinen nukahtaa kyytiin, toisinaan ei. Puolivuotiaani uniasioissa on tapahtunut selvä muutos: hän ei torkahtele enää pikku-unille parin tunnin välein, vaan valvoo pitkän aikaa kerrallaan ja nukkuu yhdet pidemmät päiväunet. Unirytmi ei kuitenkaan ole mitenkään säännöllinen, ja päivät vaihtelevat kovasti. En laita lasta nukkumaan tiettyihin kellonaikoihin, vaan autan häntä nukahtamaan silloin, kun hän näyttää väsyneeltä.

Jos pieni ystäväni on hereillä kun tulemme kotiin, syömme yhdessä. On hirvittävän kivaa, että pikkuinen pystyy istumaan syöttötuolissa ja voimme viettää yhdessä aikaa ruokapöydässä. Laitan hänelle ruokalapun ja annan lusikan, ja hän tutkailee niitä sen aikaa kun lämmitän meille ruokaa. Pikkutyypin pääasiallinen ravinto on äidinmaito, mutta hän maistelee sekä sormiruokaa että soseita. Annan hänen tutkia ruokaa ja sotkea niin paljon kuin sielu sietää. Kun olemme syöneet, lentää kaverini koko vaatekerta yleensä pyykkikoriin.

Myös kotipäivinä syömme usein yhdessä ennen kuin pikkuinen alkaa pidemmille päiväunille. Yleensä hän alkaa näyttää väsyneeltä viimeistään puolen päivän tienoilla. Kotipäivinä käymme usein päiväunikävelyllä: minä saan raitista ilmaa ja liikuntaa, pikkuinen kunnon unet kantorepussa. "Menopäivinä" en yleensä jaksa lähteä enää ulos, vaan päiväunet nukutaan sisällä joko mun kainalossa tai kantorepussa.

Vauva nukahtaa siis päiväunille mun syliin. Joskus onnistun siirtämään hänet nukkuvana sänkyyn, toisinaan taas en. Teen siis päivällä kotihommia sen mukaan, missä vauva nukkuu. Laitan pyykkikoneen pyörimään tai edellisenä yönä pyöritetyn koneellisen kuivuriin, hoidan asioita läppärillä tai kirjoitan blogia. Jos väsyttää, oikaisen sohvalle ja katselen sarjoja tai otan itsekin pienet unet.

Klo 16–22. Omaa ja yhteistä aikaa. Aika usein meillä on uniaika, kun Ukkonen tulee töistä. Hän ajaa ruokakaupan kautta, ja tekee ruokaa sen verran ison satsin, että sitä riittää seuraavaksikin päiväksi. Kun pikkutyyppi herää (yleensä juuri silloin, kun saan lämpimän ruoan lautaselle), imetän hänet. Sitten on isän vuoro ottaa hoitovastuu.

Kun vauva on isänsä kanssa, saan käydä rauhassa suihkussa, hoitaa pyykit tai selata somea. Jos yö on ollut huono, saan levätä. Yleensä kuitenkin touhuilemme vuorotellen kotihommia ja juoksevia asioita vaihdellen vauvanhoitovuoroa. Vietämme paljon aikaa yhdessä, toisen kanniskellessa tai viihdyttäessä vauvaa, toisen touhutessa omiaan. Käymme ehkä kävelyllä tai asioilla. Vaikka mulla on kädet vapaana ja ehdin tehdä omia juttujani, olen kuitenkin koko ajan imetysvalmiudessa. Vauva nukahtaa rinnalle tai isänsä syliin muutaman kerran illan aikana.

Illat menevät nopeasti, vaikka näin kirjoitettuna tuntuu, ettemme oikeastaan tee mitään. Vauvan kanssa kaikki käy kuitenkin paljon hitaammin ja tekeminen keskeytyy vähän väliä: joka välissä imetetään, vaihdetaan vaippaa, tyynnytellään kiukkupussia tai pelastetaan häntä huonekalujen alta. Kotihommiakin on vauvan kanssa tehtävä enemmän kuin ennen. Pyykkikone pyörii jatkuvasti, on imuroitava ettei ryömivä vauva vedä pölypalloa henkeen. Mulla on koko ajan nälkä koska imetän, ja tiskiä tulee jo ruokailua harjoittelevalta vauvaltakin. Puhumattakaan bataattisoseesta pöydällä, lattialla, korvassa, sukanpohjassa. Pihalla syystyöt odottaa tekijäänsä, ja olisihan tässä tätä remonttiakin. Myönnän, että olen ollut aika ahdistunut siitä, ettei kaikkia kiireellisiäkään hommia ehditä tehdä. Nyt on kuitenkin pakko hyväksyä, ettei rahkeet riitä kaikkeen. Pyrimme kuitenkin pitämään huushollin sellaisessa kunnossa, että siivoaminen on nopeaa. Yritämme siis saada tavarat paikoilleen, päivän tiskit tiskattua ja pyykit pestyä ennen nukkumaanmenoa.

Yhtenä iltana viikossa Ukkonen menee omaan harrastukseensa, yhtenä iltana minä. Omat harrastukset on tosi tärkeitä, mutta niin on perheaikakin. Olen tosi iloinen siitä, että Ukkonen haluaa viettää aikaa minun ja vauvansa kanssa ja ymmärtää, miten pitkiltä kotiäidin päivät joskus tuntuvat.

Klo 22–. On yö. Kun kello tulee kymmenen, Ukkonen laskeutuu levolle ja minä jään vauvan kanssa valvomaan. Hän on iltaisin usein rinnalla ja imetysmaraton on saattanut alkaa jo tunteja aiemmin: katselen sarjoja ja syön iltapalaa sohvalla samalla kun imetän. Pikkuinen nukahtaa usein viimeistään yhdentoista maissa, joskus vasta puoliltä öin. Silloin koittaa taas hetkeksi mun ihan ikioma aika. Olen aina ollut yökyöpeli, ja nautin siitä että muu maailma nukkuu. Valvon muutaman tunnin omissa ajatuksissani, imetän havahtuvan vauvan. Jossain vaiheessa kömmin vauva kainalossa sänkyyn ja nukahdan. 

Taas yksi päivä pulkassa. Huomenna sama uudestaan. Elämä on hyvää.

– meiramiina

TSI: housut vauvalle

Yllättävä ompeluinspiraatio iski: nythän mä teen vauvalleni pöksyt! Monet kaupan housut on meidän pikkutyypille liian kapeapeppuisia ja pitkälahkeisia, enkä tykkää tiukasta kuminauhasta vauvan vyötäröllä. Halusin siis tehdä kestopeppukelpoiset pylleröintipöksyt leveällä ja pehmoisella vyötäröresorilla. Mun kyky hahmottaa vaatteiden kokoonpanoa on ihan surkea, ja guuglailen aina kuvallisia ohjeita avuksi ja tueksi  – postauksen lopusta löydät blogit, joista otin mallia!

Olen ommellut viimeksi ennen vauvan syntymää eli reilu puoli vuotta sitten. Nyt sulkeuduin ompelukoneen ja läppärin kanssa meidän piharakennukseen ja otin vähän omaa aikaa.

Mun kaapista olisi löytynyt muutama trikoopala, mutta jotenkin kuitenkin löysin itseni kangaskaupasta. Löysin puoleen hintaan kivan harmaan polkupyöräkankaan, joka on vieläpä luomutrikoota. Kangas oli ilmeisesti vähän normaalia leveämpää, olisikohan ollut 170 cm. 60 sentin pala maksoi 7,45 euroa. Kotoa löytyi lisäksi mustaa trikoota resoreiksi. 

Käytin mallina mieluisia H&M:n trikoohousuja, jotka sopivat pikkutyypille hyvin, mutta ovat jäämässä pian pieniksi. Laitoin ne kaksin kerroin taitetun kankaan päälle niin, että peppuosa tulee taitteelle. Leikkasin kankaat melko reilulla saumanvaralla, jotta pöksyistä tulee isommat kuin nuo mallina olevat housut ovat.

Leikataan kaksi täsmälleen samanlaista palaa, jolloin saadaan housujen etu- ja takakappale.

Kappaleet laitetaan päällekkäin, kankaan oikeat puolet vastakkain, ja ommellaan yhteen haaraosa ja molemmat sivusaumat. Nämähän näyttää jo ihan housuilta!

Mun ompelukoneessa on kahdeksan erilaista ommelta. En oikein ymmärrä näistä, mutta muistelisin ompelukonekauppiaan sanoneen, että nuo kolme viimeistä sopivat joustavan kankaan ompeluun. Käytin tuota viimeistä (nro 16) koska se näytti kivalta. :D Mitäpä mieltä kokeneemmat on, mihin tarkoitukseen mikäkin ommel sopisi parhaiten?

Alla kuva ompeleesta sekä siitä, miksi ei kannata syödä suklaata samalla kun nuppineuloittaa.

Pikkupötkylä saapui sopivasti välipalalle, ja sain testata, oliko housuista tulossa sopivat kokoiset. 

Seuraavaksi leikkasin mustasta trikoosta resorit vyötäröön ja jalansuihin. Tässä kohtaa keskityin niin kovasti että unohdin ottaa kuvia! Käytin kankaiden leikkaamisen ja ompelun apuna Anrinko-blogin kuvallista ohjetta.  Halusin resoreista melko pitkät, jotta housuja voi käyttää pidempään. Leikkasin kankaat fiilispohjalta ja mallailin niitä housuihin kunnes olin tyytyväinen. Tein resoreista vähän lahkeita kapeammat.

Trikoosta ommellaan "putki" (kuvassa yllä), joka käännetään sitten kaksinkerroin resoriksi. Seuraavaksi resorit kiinnitetään nuppineuloilla paikoilleen. Ne tulevat nurinpäin olevien housujen "sisäpuolelle". Tähän käytin apuna Jujunan Jennin kuvallista ohjetta, joka havainnollistaa tosi hyvin, miten osat pitää asetella. Alla olevassa kuvassa sekä vyötärön että lahkeiden resorit on ommeltu paikoilleen.

Käänsin housut oikeinpäin ja ohhoh – housut ovat valmiit! Nilkan resoreita voi käyttää joko pitkinä tai taitettuina. 

Housujen ompelu oli hauskaa ja oikeastaan melko helppoa! Saatoin vähän innostua ja ommella kolmet housut. Ainoa moka oli se, etten mallannut nilkkaresoreita vauvalle ja niistä tuli vähän liian tiukat. Nyt ne on vielä ihan ok, mutta kun pötkis kasvaa, housut alkaa varmaan puristaa nilkoista, vaikka pituus vielä riittäisi. Noh, tästäkin opimme. Muuten housuista tuli toooooosi väljät, mitä halusinkin. Oikein haaremit, mahtuu paksumpikin kestovaippa. Tässä vielä kuvia pöksyistä käytössä. Kotoinen testiryhmämme kertoi, että nämä jalassa pystyy hyvin pylleröimään!

  
 

Sain tähän projektiin paljon virtuaalista apua. Ompeluinspiraatiosta saan kiittää Cherrymarjan pöksypostausta: aion testata vielä hänen käyttämäänsä kaavaa Ottobren numerossa 1/2018. Housujen mallia matkin Eilen tein -blogista: sieltä löytyy tulostettava kaava haaremihousuihin koossa 68. Kankaiden leikkaamisen ja ompelun apuna käytin Anrinkon kuvallista ohjetta. Jujuna-blogista löytyi tosi hyvä kuvallinen työohje Baggy-housujen ompeluun, josta otin mallia näiden kaavattomien pöksyjeni tekemiseen – Jujunan Baggyjen kaava löytyy täältä. Kiitos!

Lisää ohjeita vauvan housujen ompeluun tarjoaa mm. La Mimmiita (helpot haaremihousut koossa 62-68), Muita ihania (vauvan housut koossa 68/74) ja NOSH (Baggy-housut, koot 50/56-122/128: kaava on julkaistu myös Suuri Käsityö -lehdessä 5-6/2015).

Ompeleminen on kivaa!

Käytetyt äitiysvaatteet netistä

Olisinpa tajunnut jo raskausaikana, että käytettyjäkin äitiysvaatteita löytyy netistä! Äitiysvaatteet on uutena tosi kalliita, ja käytettyjä löytyi kirppareilta huonosti. Ison mahan kanssa ei oikein jaksaisi kierrellä kirppareita, ja nettikaupan tekeminen yksityishenkilöiden kanssa on aina vähän riskaabelia, kun sovitus- ja palautusmahdollisuutta saati varmuutta myyjän rehellisyydestä ei ole. 

Nyt, imetysvaatteita etsiessäni, olen löytänyt nettikirpputorit! Kunnolliset hakuvalikot, tarkat tuotekuvaukset, usean myyjän tuotteita yhdellä postitusmaksulla ja palautusoikeus – huraa! Samasta palvelusta löytyy vaatetta äidille ja vauvalle, ja shoppailu hoituu samalla kun imetän tai lapsi nukkuu päiväunia. Tässäpä havaintojani muutamista nettikirppareista:

Emmy

Emmy on vuodesta 2015 toiminut suomalainen yritys, joka muu käytettyjä merkkivaatteita ja outlet-tuotteita. Äitiysvaatemerkkejä on melkoinen lista, mukana myös tutut Boob ja Mamalicious. Henkkamaukka on periaatteessa ei-myytävien listalla, mutta edullista H&M MAMA -äitiysmallistoa Emmystä löytyy tosi hyvin. Emmyssä äitiysvaatteille on oma kategoriansa, joka sisältää niin raskaus- kuin imetysajan vaatteet. Imetysvaatteita ei siis ole eritelty muista äitiysvaatteista, mutta niiden tuotekuvauksessa on mainittu "mahdollistaa imetyksen". Tästä syystä kannattaa käyttää hakusanaa muodossa "imetyksen" – hakusanalla "imetys" ei löydy yhtään tuotetta. Emmystä en ole vielä tilannut, mutta ajattelin kyllä testata. Hyvä valikoima ja helppo rajausvalikko! Emmyn toimituskulut ovat 5,90 euroa, yli 49 euron tilaukset ilmaiseksi.

Rekki

Myös Rekki on kotimainen vuodesta 2015 toiminut yritys, joka myy yksityisten käytettyjä tuotteita. Tämäkin sivusto on kiva selailla ja tuotekuvaukset ovat hyvät, mutta äitiysvaatteiden osalta palvelu kaipaa kehittämistä. Rekissä on tarjolla jonkin verran imetysvaatteita kohtuuhinnalla, mutta Rekin henkilökunta ei selvästikään tunnista niitä imetysvaatteiksi. Boobin ja Mamaliciousin imetysvaatteita kuvataan mm. näin: "toppi, jossa kiinniommeltu osittainen liiviosa", "kaksikerroksinen yläosa", "kiinniommellut ohuet liivit" ja "edessä liepeet, joiden alla sisäkangas". Äitiysvaatteille ei ole valikossa lainkaan kategoriaa, eikä "imetys" -hakusanalla tietenkään löydy mitään, koska imetysfunktiota ei mainita tuotekuvauksessa. Äitiystuotteet löytyvät, kun hoksaa hakea hakusanalla "mama", mutta imetysvaatteet täytyy tosiaan niiden joukosta itse tunnistaa tuotekuvauksen ja kuvan perusteella. En lähettäisi äitiysvaatteitani Rekkiin myytäväksi, kun niitä on niin hankala sieltä löytää. Hyvä palvelu, mutta ei äitiysvaatteita etsivälle tai myyvälle. Rekin toimituskuluista en ota selkoa vaikka selailin sivustoa tietoa etsien. Palautusohjeissa mainitaan, että hyvityksessä otetaan huomioon toimituskulut 5,90 euroa, mutta yleisissä käyttäjäehdoissa sanotaan näin:

"Asiakas voi valita haluamansa toimitustavan verkkokaupassa kulloinkin tarjolla olevista toimitustavoista. Saatavilla olevat toimitustavat sekä näiden kustannukset vaihtelevat tuotteen, asiakkaan haluaman toimitusosoitteen sekä vaihtelevien ympäristötekijöiden mukaan. Toimituskulut ovat nähtävissä tilausta tehtäessä ennen tilauksen vahvistamista ja maksamista. Logistiikkapalveluntarjoajat saattavat veloittaa esimerkiksi pitkittyneestä lähetysten säilytyksestä tms. aiheutuneet kulut lähetyksen vastaanottajalta. Asiakas on velvollinen tutustumaan eri toimitustapojen lisäpalveluiden hinnastoon ennen tilauksen tekemistä. Rekki ei vastaa kolmansien osapuolten lisäpalveluista (kuten esimerkiksi säilytys, varastointi tms.) asiakkaalle mahdollisesti aiheutuneista kustannuksista."

Vähänkäytetty.fi

Vähänkäytetty.fi poikkeaa yllämainituista, koska palveluun lähetettävien tuotteiden kuvaukset ja valokuvat hoitaa myyjä itse. Kuvat ovat siis joskus melko huonoja ja tuotekuvaukset lyhyitä. Myyjät kuitenkin arvioivat tuotteensa sivuston kuntoluokituskriteerien mukaan asteikolla 1-5, joka antaa suuntaa tuotteen kunnosta. Tuotteilla on myös palautusoikeus, mikäli tuote ei ollutkaan sitä, mitä piti. Tarkennus edelliseen: KAIKILLA tuotteilla on 15 vrk:n palautusoikeus, mutta palauttaminen on ilmaista vain, mikäli tuote ei vastaa kuvausta.

Koska myyjät kirjoittavat tuotekuvaukset itse, on imetyspaidat usein nimetty imetyspaidoiksi eikä äitiyspaidoiksi kuten muissa palveluissa. Hakusanalla "imetys" löytyy siis hyvin valikoimaa. Vähänkäytetyn toimituskulut ovat 5,90 euroa, ja se mainitaan näkyvästi heti etusivulla.

Vähänkäytetty.fi -palvelua testasin, vaikkakin tällä kertaa ostoskoriin päätyi äitiysvaatteiden sijaan vauvanvaatteita sekä muutama urheiluvaate mulle. Tilaaminen oli helppoa ja selkeää – plussaa siitä, että tuotteet säilyivät ostoskorissa monta viikkoa jolloin shoppailua voi jatkaa sopivana hetkenä (mutta tuotteet eivät tokikaan olleet mulle varattuna, vaan mulle tuli ilmoitus jos joku muu ehti lunastaa tuotteen itselleen). Tein tilauksen maanantai-iltana puolenyön aikaan, ja tiistaiaamuna klo 8 tilaukseni oli jo laitettu toimitukseen. Melko tehokasta. Nyt vain odottelen, milloin vaatteet tulevat perille!

Olettekos te kokeilleet näitä tai joitain muita nettikirppareita?