TSI: Virkattu norsu ja mustekala

Virkkaaminen on parasta. Varsinkin sellaistan pienten juttujen virkkaaminen, jotka tulee valmiiksi nopeasti ja jotka ei vaadi turhan paljon ajatustyötä. Pitihän mun vauvallekin jotain virkata silloin kun häntä vasta odottelimme. Syntyi kolme pientä elefanttia ja kaksi kilttiä mustekalaa. Ei ollut odottavan aika ihan niin pitkä, kun odotteli virkkaillen.

Virkatun norsun ohjeen löysin Käsintehtyä ja kaunista -blogista. En enää muista mistä löysin mustekalan ohjeen, mutta se löytyy varmasti netistä googlaamalla "turvalonkero" – se on suunniteltu alunperin keskosvauvoja ajatellen, jotta pienet kädet tarttuisivat hoitoletkujen sijaan lonkeroihin. Mustekala on pikkutyypin mielestä täysi hitti. Katse kohdistuu helposti kirkkaaseen väriin ja suuriin silmiin. Pieni käsi saa lonkeroista helposti kiinni ja ne tuntuvat mukavalta kutisevia ikeniä vasten.

On siinä jotain tosi sykähdyttävää, kun vauva tarttuu ensi kertaa mun tekemään leluun.

Muutakin kuin äiti

Olen voimaantunut. Viime viikonloppuna pääsin juhlimaan ystävien häitä – ja vieläpä yöhön saakka. Ukkonen ja pikkutyyppi lähtivät iltapuuhiin ja minä jäin vanhemmuudesta vapaalle. Oliko helppoa? No ei. Oliko sen arvoista? Todellakin!

Ukkonen ehdotti jo kauan ennen juhlia, että jäisin juhlimaan pidemmän kaavan mukaan. Pikkutyyppi on jo viisi kuukautta, enkä ole kertaakaan ollut poissa hänen luotaan paria tuntia kauempaa. Eikä aiemmin ole ollut tarvettakaan – vasta viime aikoina on alkanut tuntua, että pieni hajurako olisi paikallaan. 

Ukkonen on täysin osaava isä, enkä epäillyt ollenkaan, etteikö hän pärjäisi vauvan kanssa erinomaisesti. Tuttipulloakin oli kokeiltu ihan harjoittelumielessä, sekä maidolla että korvikkeella. Illan edetessä aloin kuitenkin epäröidä. Entä jos pikkutyyppi ei huolikaan pulloa? Entäs jos hän itkee koko illan, ikävöi eikä osaa nukahtaa ilman minua? Sen lisäksi, että vauvalla olisi paha olla, olisi Ukkosella karmea yö ja minulla seuraavana aamuna huono omatunto. Puhumattakaan siitä, että joutuisin pumppaamaan maitoa kesken bileiden. Plääh. Päätin jäädä vain hetkeksi.

Onneksi on vertaistuki ja myötätunto. Useampi ihminen tuli nimittäin kysymään, olinko ensimmäistä kertaa ulkona ilman vauvaa ja miltä se tuntuu. Muut äidit tiesivät tasan tarkkaan, mitä tunteita käyn läpi. Tuntui lohduttavalta kuulla, että vauvan jättäminen ensimmäistä kertaa on ollut muillekin äideille vaikeaa – tai helppoudessaan ristiriitaista. Ja silti – on äärettömän tärkeää päästä välillä pois vauvan luota. Tehdä ihan omia juttuja, nauttia yksinolosta, olla vailla vastuuta, keskittyä muihin ihmisiin ja heidän asioihinsa. Olla muutakin kuin äiti.

Illalla me äidit olimme naisia, ystäviä, siskoja. Punasimme huulet ja nostimme korkkarit kattoon. Pumppasimme tissimme ja poltimme tupakkaa nurkan takana. Skoolasimme elämälle. Tanssimme kuin huomista ei olisi – aamukuuden herätystä, kakkavaippoja, puklua rinnuksilla. 

Kiitos siskot. <3

Kirpparilla: Lastenkirppis Into

Kävimme jonkin aikaa sitten tutustumassa Lastenkirppis Intoon, joka sijaitsee Tampereella Koskikeskuksessa. Koskariin pääsee hyvin bussilla eikä juna-asemaltakaan ole pitkä matka. Autolla voi hurauttaa Koskarin parkkihalliin ja nousta hissillä suoraan kauppakeskukseen.

Itse Koskari onkin sitten melkoisen sekava paikka. Into sijaitsee 0-kerroksen (puolikasta kerrosta ylemmällä eli jollain ihme 0,5-kerroksen) sivukäytävällä, jonne ei pääse kauppakeskuksesta vaunujen kanssa kuin pyörätuolihissillä. Tai jos pääsee, niin kertokaa ihmeessä. Hissi on ahdas, joten minä kannoin vauvan liukuportaissa ja Ukkonen vaunut portaita pitkin. Otavalankadun hissi tulee suoraan Inton eteen, eli varmaankin vaunullisille olisi helpointa kiertää Intoon ulkokautta. Lastenhoitopaikka sijaitsee kolmannessa kerroksessa: päädyimme hissillä keskelle lääkäriasemaa. Hieman oli pöllämystynyt fiilis, mutta vastaanottohenkilökunta näytti siltä että ovat tottuneet eksyneisiin ostoskeskusasiakkaisiin.. Itse lastenhoitotila oli ihan ok: vessassa oli vaipanvaihtotaso ja viereisessä verholla erotetussa tilassa imettäjälle nojatuoli sekä toinen vaipanvaihtopaikka. Tilassa oli myös mikro ja ruokapöytä. Vieressä oli leikkitila, mutta sitä en tutkinut sen tarkemmin.

Lastenkirppis Into sen sijaan ansaitsee kehut: kirppis on ihanan suuri, siisti ja avara. Tavaraa on paljon, ja tarjolla olisi ollut vaikka kuinka paljon sopivan kokoisia vaatteita pikkutyypille. Myymälässä on erilliset rekit esimerkiksi äitiysvaatteille sekä lasten erikokoisille ulkovaatteille, jos en aivan väärin muista niin kengillekin taisi olla oma hylly. Pöydät ovat siistejä, ja monissa oli lappu kertomassa, minkäkokoisia vaatteita on tarjolla. Matkaan tarttui parit vaatteet tulossa olevia juhlia varten sekä vihreä kesähaalari: tällaiset nepparilliset kesähaalarit on osoittautuneet aika käteviksi. Yöpukuna näitä taidetaan vaatekaupoissa myydä mutta väliäkös sillä.

Kirppispöytien lisäksi Intossa on myynnissä uusia tuotteita, mm. Pikku Kakkonen, Muumi ja Herra Hakkarainen -vaatteita. Meinasin seota kun hipelöin ihania haalareita, mutta hillitsin itseni. Jos etsit Tampereen tuliaisia tai vauvalahjaa, Lastenkirppis Intosta löydät sellaisen taatusti!

Mukaan tarttui siis muutama edullinen ostos, vaikka oikeastaan menimme Intoon myymään emmekä ostamaan: tarjosin nimittäin äitiysvaatteitani Inton ostopalveluun. Ostopalvelussa vaatteet viedään kirppikselle sovittuna päivänä, henkilökunta arvioi vaatteiden menekin ja myyntihinnan ja tekee tarjouksen, jonka voi hyväksyä tai hylätä: asiakkaalle maksettava summa on 40 % arvioidusta myyntihinnasta. Myymättä jäävät toimitetaan kirpparilta hyväntekeväisyyteen. Jätin siis sovitusti kassillisen vaatteita kassalle ja lähdimme kiertelemään. Ennen kuin pääsimme takaisin kassalle, oli kännykkääni jo kilahtanut tarjous. Harvinaisen nopeaa palvelua! Tehty tarjous oli mielestäni oikein kohtuullinen, ja sain rahani jo samalla reissulla.

Kirppareilla kiertely oli entisessä elämässä mukavaa päämäärätöntä haahuilua, kiireetöntä etsiskelyä ja yllättäviä löytöjä. Nyt äiti-ihmisenä yritän tehdä tehokkaita täsmäiskuja – kirppistely ei oo kovinkaan rentouttavaa jos vaunut tukkii koko käytävän, seuralaisella on köntsät housussa tai hän vaatii maitobaarin avaamista kesken kierroksen. Huomaankin katselevani kauppoja ja kahviloita ihan uusin silmin: vauvan kanssa liikkuessa kaupat valitaan esteettömyyden ja saniteettitilojen mukaan. Siksi ostoskeskuksissa sijaitsevat kirpparit ovat niin kovin käteviä. Tampereella niitä on ainakin kolme: Lastenkirppis Inton lisäksi olen piipahtanut Vekaratori Fantissa Lielahtikeskuksessa, ja seuraavaksi aion käydä visiitillä Lastenkirppis MiniPandassa Linnainmaan Citymarketilla. Samalla voi pyörähtää muillakin asioilla ja ruokaostoksilla.

Ai kauheeta. Musta on tullut mutsi. Sellainen ostoskeskusmutsi, joka ei shoppaile vaan hankkii tehokkaasti samalla reissulla koko perheelle vaatteet, kuukauden vaipat, naapurin kissalle ruokaa, kummilasten joululahjat ja vuoden shamppoot kun kerran halvalla sai. Ihanaa!

– meiramiina

Potkuttelijan kestovaipat

Kirjoittelin vast´ikään vastasyntyneen kestovaipatuksesta. Aika menee nopeasti. Nyt pikkutyyppi on yli nelikuinen ja 7-kiloinen, ja käytössä on hieman erilainen arsenaali kestoja. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut: suosikkini on edelleen sisävaippa ja villahousut. Kesäkeleillä muita housuja ei tarvitakaan.

Kerroinkin viimeksi, että sisävaippasuosikkini on ollut Nalle-vaippa, koska etulipareet ovat riittävän pitkät kietaistavaksi toistensa yli: vaippa on pysynyt tomerankin potkuttelijan päällä, kunhan sen päälle pukee villahousut NOPEASTI – muuten vaipat päätyvät pienen potkuttelijan toimesta lattialle asti. S-kokoiset Nallet jäivät pieniksi juuri sopivaan aikaan. M-kokoisissa on nimittäin tarra. Enää vaippa ei taatusti karkaa kesken pukemisen.

Nalle-vaippojen lisäksi meillä on käytössä muutamia muitakin tarrakiinnitteisiä sisävaippoja. Kuvassa alla näkyvät nyt käytössä olevat M-kokoiset sisävaipat oikealla (takana Nallet ja edessä yksittäisiä muunmerkkisiä). Vasemmalla on pieneksi jääneet S-kokoiset sisävaipat.

Pikkutyyppi potkuttelee lattialla usein pelkkä sisävaippa päällään. Jos laitan hänelle housut jalkaan, täytyy väliin laittaa villahousut tai kuori, ettei kosteus pääse vaipasta vaatteisiin.

Sisävaippa+villahousu-yhdistelmän lisäksi meillä on käytössä AIO-vaippoja, joissa on kiinteät imut ja kosteutta pitävä päällikerros. AIO-vaippoja on monennäköisiä. On tarralla kiinnitettävää ja neppareilla säädettävää. Imut voivat olla toisesta tai molemmista päistä kiinni. Yhteistä niille on se, ettei mitään tarvitse lisätä päälle eikä alle. AIO (all-in-one) on siis lähimpänä kertakäyttövaippaa.

Se, minkälaisista vaipoista tykkää, on jälleen kerran makusasia, ja kaikki yllä olevien kuvien AIO:t ovat toimineet meillä kiitettävästi. Henkilökohtaisesti tykkään eniten tarrakiinnitteisistä, koska niiden pukeminen on mun mielestä paaaaaljon helpompaa ja nopeampaa. Miinuksena voisi sanoa sen, että tarttumaan oppinut vauva on pari kertaa onnistunut avaamaan tarrat ihan ite.. Nepparivaippojen etuna on kuitenkin usein säädettävyys: jos leveyden lisäksi voi säätää myös vaipan korkeutta kuten Bumgeniuksessa, vaippa sopii useamman kokoisille ja mallisille vauvoille. Sellainen on siis ehkä "varmempi" ja pitkäikäisempi ostos. Bumgeniuksen miinus on se, että se kuivuu huomattavasti hitaammin kuin meidän muut AIO:t.

Poikavauvan haltijat saattavat tykästyä enemmän sellaisiin AIO-vaippoihin, joissa imu on ommeltu vain etuosaan kiinni: silloin imun voi taittaa kaksinkerroin "kriittiseen kohtaan" eli eteen. ImseVimsen AIO:ssa (kuva alla) imuja on kaksi, ja eteen saa taiteltua kiitettävän imukerroksen.

Sisävaippa+villahousu-yhdistelmän ja AIO-vaippojen lisäksi meillä on pari taskuvaippaa. Taskuvaippa poikkeaa AIO:sta siinä, että imu lisätään vaipan sisään. Oletan, että kaikissa taskuvaipoissa on kosteutta pitävä päällikerros, mutta tästä en ole ihan varma. 

Vastasyntyneellä taskuvaippakokeilumme olivat epäonnisia, mutta nyt käytössä olevat taskuvaipat ovat toimineet oikein hyvin. Ehkä allekirjoittanut on oppinut laittamaan imut paremmin..? Toinen vaipoista on Nalle-merkkinen, toinen äitiyspakkauksesta saatu Rhymetime. Tässä Rhymetime-vaipassa neppareita on mielestäni käytetty tosi järkevästi – neppareilla säädetään vaipan korkeutta, mutta vyötäröllä on tarrakiinnitys.

 

Lisäksi meillä on muutama ImseVimsen vaippakuori, joita käytän suurten imujen kanssa sisävaipan korvikkeena, kun muut vaipat on loppu. Totta puhuen en ole ihan varma mikä noiden suurten imujen käyttötarkoitus oikeasti on. Veikkaan, että ne on tarkoitettu isomman vauvan taskuvaippoihin taikka yövaippoihin, tai muuten vaan kun imua tarvitaan erityisen paljon. Meidän pikkutyypin vaippoihin nämä on olleet lisäimuna liian muhkeita, joten toimikoot sisävaipan korvikkeena toistaiseksi.

Monenlaista vaippaa on siis käytössä. Toiset vaipat istuu paremmin ja toiset huonommin – mua ei niin haittaa jos vaippa falskaa, tärkeämpää on se, että pikkupötkylän iholla on pehmoista. Kuvissa näkyvien vaippojen lisäksi satunnaisessa käytössä on myös liian muhkeita, kovia tai muuten vaan hankalia vaippoja, joita käytän vasta viimeisessä hädässä. En tykkää, jos vaippapaketista tulee "tönkkö" – vauvan pitää pystyä potkuttelemaan rennosti. Sitä ajatellen meidän vaipoista parhaita ovat Nalle-sisävaipat ja Rhymetime-taskuvaippa.

Kaiken kaikkiaan vaippoja on nyt aktiivisessa käytössä parikymmentä. Laskimme kerran, että vaippoja vaihdetaan päivässä yli 15 kertaa – tämänhetkinen määrä riittäisi siis juuri ja juuri täyskestoiluun, jos pesisimme vaippapyykkiä joka päivä. Taidankin vähän petrata, ja tehdä pyykkäämisestä jokailtaisen rutiinin. Lähettäkää tsemppiä!

– meiramiina

P.S. En saanut kuvia tekstin kanssa samaan tasoon vaikka kuinka ruuvaan, väännän, säädän, hinkkaan. Perfektionistia sisälläni ärsyttää suunnattomasti. Mutta nyt mä yritän opetella sitä uutta elämänasennetta, että "onko se ny niin justiinsa". No eihän se ole. 

P.P.S. Kertokaa silti, jos tiedätte miten saan tuon korjattua. ;)