Rauhassa rahkaa, rakas

Minä: "Voitko viihdyttää tätä lasta, että saan syödä hetken rauhassa rahkaa?"
Ukkonen: "Nokun olin just menossa kellariin maalaamaan sen hyllyn."
Minä: "Kaks minuuttia, pliis. Mää haluan nyt ihan oikeesti syödä rauhassa sitä rahkaa. Harhautat tuota vauvaa ettei se tuu roikkumaan mun lahkeeseen. Se on ollut ihan tosi sylinkipeä tänään, en oo saanut poistua näkökentästä hetkeksikään. Tarvin edes kaks minuuttia ilman että joku vaatii multa jotain."
Ukkonen: "Joo okei, kaks minuuttia. Aika alkaa nyt."

Kävelen keittiöön päin. Ovelta vilkaisen taakseni. Ukkonen katsoo puhelintaan, lapsi konttaa kohti ja valmistautuu päästämään ilmoille sydäntä särkevän huudon.

Minä: "Nyt perkele! Keskity! Mikä on sun tehtävä?"
Ukkonen, hämmästyneenä: "Ottaa aikaa kun sä syöt rahkaa."

Anna mun kaikki kestää.