Sokerirasitus ja raskausdiabetes – turhaa huolta ja hammastenkiristystä?

Minut ohjattiin neuvolasta sokerirasituskokeeseen raskausviikkojen 24–28 tienoilla. Glukoosikoe tehdään nykyään lähes jokaiselle odottajalle joten ajattelin sen olevan ihan vaan rutiinikäynti. Ennen kokeita paastotaan 10-12 tuntia. Verinäytteen ottamisen jälkeen juodaan kaksi mukillista sokerilitkua (joka ei muuten maistunut ollenkaan niin pahalle kuin parikymmentä vuotta sitten), istuskellaan tunti, otetaan toinen verinäyte, istuskellaan toinen tunti ja otetaan kolmas verinäyte. Siinäpä se. Varauduin odotteluun parilla kirjalla ja virkkuutyöllä, mutta kaksi tuntia vierähtikin yllättävän nopeasti.

Lähdin tyytyväisenä kotiin syömään massiivisen herkkuaamupalan ja unohdin koko kokeen – kunnes koitti seuraava neuvola-aika ja terveydenhoitaja ilmoitti että minulla on raskausdiabetes. Kuvittele tähän voimasana.

Harmitusta nieleskellen kuuntelin ohjeita terveellisestä ruokavaliosta ja sokeriarvojen mittaamiseen tarkoitetun laitteen käytöstä. Illalla luin saamaani raskausdiabetesvihkosta ja podin huonoa omaatuntoa jokaisesta raskausaikana syödystä suklaapatukasta. Ukkoseni vakuutteli, että ruokavalioni on ihan terveellinen ja että kaikki menee taatusti hyvin. Seuraavana yönä valvoin kuitenkin kolmeen, syyttelin itseäni huonoista elintavoista ja näin sieluni silmin miten viisikiloinen vauvani kuolee synnytykseen. Voi hyvää päivää.

Sain siis neuvolasta mukaani laitteen, jolla mittasin sokeriarvojani neljä kertaa päivässä. Päätin samalla ryhtyä pitämään ruokapäiväkirjaa. Viikon seurannan aikana koholla oli kaksi arvoa, joista toinen vaikutti johtuvan huonosta ateriavalinnasta ja toinen keskellä yötä syödystä välipalasta, joka vääristi "paastoarvon". Muuten arvot olivat normaalit. Mittaamista jatkettiin kuitenkin varalta toinenkin viikko. Jälleen muutama arvo oli koholla. Näihinkin poikkeamiin luulisin löytäneeni syyn syömisistäni. Ilmeisesti on kuitenkin käytäntönä, että tässä vaiheessa neuvolasta kirjoitetaan lähete äitiyspoliklinikalle. Odotin kauhulla mahdollisia ylimääräisiä tutkimuksia ja kenties käskyä aloittaa insuliinihoito. Lähete tuli kuitenkin bumerangina takaisin: satunnaisten kohonneiden arvojen vuoksi tarvetta jatkotutkimuksille ei ole, vaan ruokavalio-ohjaus ja omaseuranta riittää. Sen jälkeen olen mittaillut sokereita kahtena päivänä viikossa, ja arvot ovat olleet pääosin normaalit.

Diagnoosi säikäytti kuitenkin siinä määrin, että pelkäsin vauvan kasvavan liian suureksi: raskausdiabetes kun voi aiheuttaa makrosomiaa eli sikiön suurikokoisuutta, joka voi altistaa ongelmille synnytyksessä. Otin huoleni neuvolassa puheeksi, ja sain heti seuraavalle viikolle ylimääräisen ultra-ajan vauvan koon arviointia varten. Ja huraa, vauva on ihan normaalikokoinen! Viimeisimmällä neuvolakäynnillä sain luvan lopettaa sokeriarvojen mittaamisen, ja edelleenkään ei ole syytä epäillä, että vauva olisi normaalia suurempi. Vaikuttaa siis siltä, että koko episodista selvittiin säikähdyksellä.

Ymmärrän, että raskausdiabetes voi aiheuttaa ongelmia niin synnytykseen kuin myöhempään elämään, ja olen toki kiitollinen, että tätäkin asiaa seurataan neuvolassa tarkasti. Kritisoin kuitenkin sitä, että odottajalle isketään yhden poikkeavan arvon perusteella diabetesdiagnoosi ja lisätään huolta jo ennestään mullistavassa elämäntilanteessa, jossa turhaa stressiä pitäisi nimenomaan välttää. Valitettavasti en koe saaneeni riittävää neuvontaa – tai kenties vuorovaikutus ei neuvolassa vaan toiminut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Yritin kyllä kysyä, mitä kohonneet arvot tarkalleen ottaen tarkoittavat ja mistä ne johtuvat, mutta vastaus oli niin ympäripyöreä että päätin mieluummin tutkia asiaa itse. Olisin tarvinnut myös enemmän ohjausta ruokavalion muuttamiseen. Sain kyllä mukaani opasvihkosen, mutta koska söin jo valmiiksi melko terveellisesti, minun oli vaikea löytää syömisistäni korjattavaa. Siispä jätin syömättä sellaisia ruokia, jotka eivät vaikuttaneet verensokeriin ja toisaalta en tiennyt, että vaikkapa mandariini nostaa arvoja. Tilanne onneksi muuttui, kun meidän terveydenhoitaja vaihtui: nyt koholla olevien arvojen syitä on mietitty yhdessä ja olen saanut konkreettisia neuvoja oikeanlaisen leipäpaketin löytämiseen kaupan hyllyltä – ja siunauksen satunnaiselle herkuttelulle ilman huonoa omatuntoa.

Jos siis luet tätä saatuasi raskausdiabetesdiagnoosin, niin ethän ihan vielä panikoi. Voi nimittäin olla, että tilanne korjaantuu hyvinkin pienillä muutoksilla ruokavaliossa ja ateriarytmissä – eikä diagnoosi automaattisesti tarkoita lisätutkimuksia, insuliinihoitoa, valtaisaa vauvaa ja vaikeaa synnytystä. Joskus kaikki saattaakin mennä ihan hyvin.

– meiramiina

Lisätietoa:
Duodecim Terveyskirjasto: Raskausdiabetes
Diabetesliitto: Raskausdiabetes
Terveyskylän Naistalo: Raskausdiabetes