Terveisiä marjapuskista! Tämän vuoden mustaviinimarjat meinasivat jäädä pensaaseen, kun on ollut tässä niin paljon tätä vauvankanniskeluhommaa. Onneksi ihana anoppi porhalsi ämpärin kanssa paikalle ja poimi suurimman osan marjoista meidän pakkaseen. Loppuja on käyty keräilemässä vuorotellen vähän joka välissä kun vaan suinkin on ehditty: pikkutyyppikin osallistui keikkuen isänsä kyydissä kantoliinassa. Nyt urakka on marjojen osalta ohi.
Päätin jättää marjat sokeroimatta, jotta pikkutyyppikin voi syödä kaikista rasioista. Hän on tähän mennessä maistellut (laimennettuna) porkkanaa, perunaa, banaania, mangoa ja mustaherukkaa. Yllättävää kyllä, mustaviinimarja on ollut ainoa ruoka-aine, jolle ei tarvinnut yhtään irvistellä!
Mun muisti on nykyään ihan surkea, enkä taatusti muistaisi ensi talvena että sokeroinko kaikki marjat vai osan vai kaikki ja onkohan nää edes viime syksyltä vai peräti toissavuotisia jaadajaada. En jaksanut kirjoittaa joka purkkiin mitä se sisältää, joten pakkasin purkit muovipussiin ja kirjoitin pussin päälle lappusen. Muovinen lappunen on leikattu voipurkista. Sadonkorjuuinnovaatio, tsadaa!
Olen tosi onnellinen, että saamme satoa omalta maalta, vaikka työn määrä kieltämättä välillä ahdistaa. Projektia riittäisi loputtomiin niin sisällä kuin pihalla. Talon entiset asukkaat ovat olleet viimeisen päälle puutarhaihmisiä, ja me kaksi antiviherpeukaloa olemme yrittäneet huoltaa pihamaata parhaamme mukaan. Odotan aikaa, jolloin voin puuhailla pihalla yhdessä pikkutyypin kanssa ja ihmetellä maailmaa lapsen silmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti