keskiviikko 9. toukokuuta 2018

TSI: unipesän patja (ja vähän nukkumisestakin)

Vauvalle ompelemani unipesä on osoittautunut oikein käytännölliseksi kapistukseksi: pikkuinen on nukkunut siinä niin päivä- kuin yöuniaan ihan alusta asti. Aiemmin unipesä seilasi huoneesta toiseen vauvan mukana, mutta nyt sen paikaksi on vakiintunut meidän sänky. Nukumme perhepedissä, ja pikkutyyppi on tottunut nukahtamaan unipesään tuttiaan lussutellen sillä aikaa kun me luemme sängyssä. Unipesän kanssa nukkuminen tuntuu minusta turvallisemmalta kuin ilman sitä, koska sen laidat pitävät minun ja Ukkosen tyynyt ja peitot omalla puolellaan. 


Unipesässä on irtopetari, johon otin mallia Kesäkuu-blogista. Petari on pyörinyt pesukoneessa jo usempaan kertaan ja olen välttynyt koko unipesän pesemiseltä – kätevä on siis tämäkin. Käytin patjaan risan vanhan lakanan ja unipesästä yli jäänyttä vinonauhaa. Sisuksiin laitoin palan muovitettua froteeta ja levyvanua pehmikkeeksi. 

Patjan teko oli muuten varsin mieleenpainuva kokemus – ompelin sitä supistusten välissä ja mietin, että ehdinköhän saada tätä valmiiksi ennen laitokselle lähtöä. Ehdin!

Nukkumisasioissa tuntuu olevan kovin monia tapoja toimia, ja olen kuullut melko jyrkkiäkin mielipiteitä siitä, mikä on turvallisinta, järkevintä tai lapselle parasta. Tätä unipesäähän ei synnärillä suositeltu, ilmeisesti tukehtumisvaaran vuoksi. Siitä varoitellaan myös perhepedissä nukkujia. Toisten mielestä vauva kannattaisi opettaa nukkumaan omassa sängyssään vanhempien unenlaadun vuoksi – ja siksi, että on kuulemma hirveä homma opettaa lapsi omaan sänkyyn sitten isompana. 

Meillä nukutaan melko hyvin, ja yhdessä nukkuminen on tuntunut luontevalta ja helpolta: vauvaa ei tarvitse varsinaisesti nukuttaa, vaan hän simahtaa väliimme ennemmin tai myöhemmin kunhan vatsa on täynnä ja vaippa kuiva. Laiskana ihmisenä olen tyytyväinen, kun mun ei tarvi nousta sängystä imetystä varten tai laittaakseni tuttia takaisin vauvan suuhun. Jokainen taaplaa tyylillään, ja meillä hyväksi havaitut tavat ei välttämättä toisissa perheissä toimi ollenkaan. Niin tai näin, kunnioitetaanhan toistemme valintoja eikä arvostella muiden tapoja toimia?

Rauhaa ja rakkautta,

– meiramiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti