Raskausaika - fiiliksestä toiseen (ja takaisin?)

Raskausaika on ollut aika hassua. Ensin tuli hento aavistus ja varovainen toive. Sitten tuli kaksi viivaa ja epäuskoinen, hölmistynyt olotila. Ensimmäiset kuukaudet toivoin parasta ja pelkäsin pahinta, yritin olla stressaamatta mutta en kuitenkaan uskaltanut vielä iloita. Väsymys iski heti alkuraskaudessa, enkä jaksanut työpäivän jälkeen tehdä mitään muuta kuin nukkua. Aika pian kuvioihin tuli myös jäätävä pahoinvointi joka kesti aamusta iltaan. Olo oli siis kaikinpuolin karmea, eikä aika ei ole koskaan kulunut yhtä hitaasti kuin silloin, kun odotin maagista kahdentoista viikon rajaa. Päivisin yritin jaksaa töissä ja peittää huonoa oloa, iltaisin itkeskelin väsymystä, surkeaa oloa ja huolta.

Yhtäkkiä 12 viikkoa olikin täynnä, pahoinvointi lakkasi kuin seinään ja olo tuntui normaalin energiseltä. Tavalliset vaatteet alkoivat puristaa ja mahan peittely rasittaa, joten hankin mukavia äitiysvaatteita (kyllä, viikolla 12) ja kerroin uutiset töissä. Kasvava vatsa tuntui aluksi oudolta ja sopivien asentojen löytäminen hankalalta, mutta käynnissä oli siitä (ja nilkkojen turvotuksesta) huolimatta ihana vaihe: ruoka maistui, mieli oli valoisa ja onnellisen uutisen sai viimein jakaa muiden kanssa. Uskalsin viimein iloita raskaudesta, tehdä hankintoja ja nauttia uudesta elämänvaiheesta ja kasvavasta vatsasta.

Nyt raskausviikkoja on 27, ja maha kasvaa silmissä. Huomaan, että liikkuminen tuntuu välillä raskaalta ja alaselkää kolottaa hetkittäin.  Töissä on ollut pakko hidastaa reilusti tahtia: tarkoituksena on olla töissä vielä kolme viikkoa, ja vähän jännitän, miten loppuaika sujuu (iisimpi tahti meinaa ottaa luonnolle). Muilta osin odotan tulevaa levollisin ja luottavaisin mielin. Vauvan liikkeet tuntuvat päivittäin, ja kaikki tuntuu olevan juuri niin kuin pitääkin.

Arvelenpa, että toisen kolmanneksen "tämä raskaana oleminenhan onkin oikeastaan aika mukavaa" -fiilis vaihtuu piakkoin "anna mun kaikki kestää" -ahdistukseen, "eikö tämä piina lopu koskaan" -tuskaan ja "kiskokaa se ulos vaikka väkisin" -angstiin. Seuraavaa vaihetta odotellessa,

- meiramiina