Mulla on mahdoton ompeluvillitys! Olen huristellut jo kolme päivää Toyotallani (siis sillä mun uusvanhalla ompelukoneella) aamusta iltaan.
Näin jossain blogissa kuvallisen ohjeen reunapehmusteen ompelemisesta äitiyspakkaukseen. Otinko osoitetta tai blogin nimeä ylös? No en. Löydänkö blogia enää? No en. Kuvia päällystetyistä laatikoista löytyi kyllä paljonkin, mutta ai että oli hankalaa löytää ohjetta! Melkein kaikki tuunaajat viittasivat samaan blogiin, ja sitä ei enää löydy bittiavaruudesta. Viimein löysin tieni Hennan käsityöt -blogiin, ja sieltä löytyi ohje piirroskuvana mittoineen ja ompeluohjeineen. Huraa ja kiitos!
En meinannut ensin tajuta, miten eri osaset yhdistyvät toisiinsa. Siksi olin epävarma siitä, miten kappaleet pitäisi huolitella, ja mikä puoli on kunkin osan "paraatipuoli". Kun sain kappaleet valmiiksi ja mallasin niitä laatikkoon, asia kirkastui. Päällinen koostuu siis kolmesta kappaleesta, jotka ovat alla olevassa kuvassa valmiina ja irrallaan mutta oikeilla paikoillaan:
Yksi osa siis päällystää laatikon ulkopohjan ja ulkolaidan (tässä minun versiossa tehty valkoisesta lakanakankaasta). Toinen osa on ulkolaidan yläosaan tuleva pehmustettu kaistale (kuviollinen kangas on käännetty kaksinkerroin ja väliin ommeltu vanu). Ja kolmas on pehmustettu sisäosa, joka koostuu yksivärisestä, sisäpohjalle asti laskeutuvasta kankaasta, vanusta ja kuviollisesta kankaasta, joka peittää laatikon sisäpuolen kokonaan.
Huomaatko muuten ylläolevassa kuvassa, miten sisäosa näyttää aivan valtavan paljon liian pitkältä? Olin varma, että mulle on tullut joku hirmuinen mittavirhe ja joudun purkamaan ja leikkaamaan sitä lyhyemmäksi. Olin väärässä.
Päätin asetella osat laatikon päälle "ompelujärjestykseen" ja mallailla siinä reunat kohdalleen.
Sitten nuppineuloitetaan. Ompelua vaille valmis!
Valmis! Muistatko vielä liian pitkältä näyttäneen sisäosan? Tässä se asettuu kuitenkin aivan hyvin paikoilleen. Lisäksi äitiyspakkauksen patja asettuu laatikkoonsa niin tiukkaan, että viimeistään se pingottaa reunapehmusteen tiiviisti paikoilleen. Ulkopuolen valkoinen kangas jäi vähän löysäksi mutta sitähän voi ommella jälkikäteen tiukemmaksi jos se alkaa kovasti häiritä.
Käytin tähänkin projektiin kierrätyskankaita: kuviollinen kangas on lakana lapsuudesta. Harkitsin ensin jotain värikästä retrokangasta, mutta sitten mietin että ehkä nukkumapaikkaan sopii tällainen levollisempi tunnelma. En muista mistä valkoinen lakanakangas on peräisin: se oli sikäli huono valinta, että se menee hirvittävän helposti ryttyiseksi. Ehkä se on pellavaa? Lisäksi siitä kuultaa komeasti Kelan logo läpi. :P Noh, ei kerrota kellekään.
Kuviollista kangasta ei mennyt edes puolikkaan lakanan vertaa. Teinkin sitten laatikkoon vielä päiväpeiton samasta kankaasta ja lisäsin rikkinäisestä lakanasta talteen ottamani pitsikaistaleen. Peitteen koko on 68 x 42 cm.
Tämä oli paljon työläämpi projekti kuin unipesä, mutta aika mukava sellainen. Mua jännitti, miten saan ommeltua paksut kerrokset siististi yhteen, mutta onnistuin saamaan aikaiseksi vain yhden pienen vekin. Joissain kohdissa keskikerroksen kangas oli taittunut ommellessa väärälle puolelle ja kangaslipareita kurkisti sauman raosta, mutta ne pystyi vaan saksimaan pois.
Ajattelin testata vielä toisenlaista äitiyspakkauksen tuunausprojektia: löysin Things to make and do -blogista ohjeen erilaisen päällisen ompelemiseen, klik!
– meiramiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti