tiistai 20. helmikuuta 2018

Pientä pintaremonttia: eteinen

Sarjamme "Pientä pintaremonttia rintamamiestalossa" jatkuu!

Muistatte ehkä vielä keittiöremontin, jota ei ollut tarkoitus lainkaan tehdä? Toinen huone, jonka remontin sovimme jätettävän myöhemmäksi, oli eteinen. Sitten Ukkonen lähti käymään kaupassa, ja eteisen tapetit vaan yhtäkkiä ihan itsekseen tippui seinästä. Eiks oo omituista? 

No niin siis: mulle tuli pakottava tarve kurkata, että mitä tapetin alta löytyy, ja homma lähti vähän lapasesta. Mahtavinta oli se, että purkaessa pääsin kurkistamaan talon tapettihistoriaan:







Eteinen oli aika ankea ja epäkäytännöllinen, koska pienessä tilassa oli peräti KUUSI ovea: ulos, keittiöön, vessaan, olohuoneeseen, kellariin ja yläkertaan. Keittiön ja olohuoneen ovet veimme heti muutettuamme kellariin, mutta muita ei oikein voi ottaa pois. Eikä tapettikaan oikein ollut mun mieleen. Jotain piristystä eteinen siis kipeästi kaipasi.

 
Päätin purkaa muutamasta seinästä kaikki tapettikerrokset pois, raakalaudalle asti. Laudoissa oli kuivunutta betonia ynnä muuta moskaa ja kymmeniä nupinauloja. Ei siis ollut mikään helppo homma saada niitä puhtaaksi, mutta sitkeys kannatti - valkoiseksi maalattu raakalauta on minun silmiini tosi kaunis ja näyttää konkreettisesti että mistä rintamamiestalo on tehty. Vanha punertava tapetti oli hetken aikaa valkoisen lautaseinän kaverina, mutta kun toisesta huoneesta jäi mustaa tapettia yli, päätin lätkäistä sen eteisen seinään.

 Tässä huoneessa mun ehdoton lemppari on vanha musta valokatkaisija, jonka Ukkonen putsasi vanhoista maaliroiskeista ja tarkisti turvalliseksi - ketku väitti ensin, ettei sitä voi enää käyttää mutta kaikessa hiljaisuudessa laittoikin sen kuntoon, kun tiesi kuinka paljon minä siitä tykkään. Seinässä on myös pieni hauska kolo, jossa majailee vaihtuva lego-ukko – löydätkö kuvasta?

Vastapäisen seinän tapetointiprojektikin lähti liikkeelle vähän puolivahingossa. Olimme purkaneet yläkerran lattiaa, ja levyjen alta oli löytynyt 70-luvun sanomalehtiä jotka laitoin talteen. Päätin sitten tapetoida eteisen seinät niillä. Vanha muovimatto vielä pestiin kunnolla ja vahattiin. Oviaukkoon sahattiin ylijääneestä piha-aidasta koiraportti ja maalattiin valkoiseksi. Listat ja katto oli hyvät sellaisenaan. Tämä ehostus ei maksanut sähkötarvikkeita enempää, koska kaikki muu matsku oli hankittu jo aiemmin muita projekteja varten. 


Semmoinen oli meidän eteisen vaiheittain edennyt ja ainakin kaksi vuotta kestänyt pintaremontti, joka ei tullut koskaan valmiiksi: jäljellä oli nimittäin enää yhden välioven maalaaminen ja yhden listan kiinnitys, kun meille muutti koiranpentu jolla oli ihan oma näkemys tästä remppaprojektista. Nyt eteisen kaikista nurkista on revitty tapetit irti metrin korkeuteen ja listoista pyöristetty reunat paremmin suuhun sopiviksi. Tässä siis viimeinen kuva meidän eteisestä ennen sen seuraavaa, toivottavasti entistä ehompaa (ja koirankestävämpää) ulkomuotoa:


Eteisen remontista haaveillen mutta yrittäen muistaa että ei kyllä kannattais ennen kuin koiranpentu on kasvanut aikuiseksi ja lakannut järsimästä seiniä,

meiramiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti