Viikko laskettuun aikaan, hui!
39. raskausviikko alkoi vähän.. no, odottavissa tunnelmissa, hehe! Mä yritin olla kärsivällinen. Kovasti koitin. Olotila alkoi kuitenkin olla hetkittäin jo melko tukala, ja löysin itseni googlailemasta synnytystä ennakoivia merkkejä keskustelupalstoilta. (Ai niin, eihän mun pitänyt mennä keskustelupalstoille..) Monilla oli mennyt vatsa sekaisin, jotkut kertoivat nähneensä painajaisia ja toisilla huuliin oli tullut turvotusta kun H-hetki on alkanut olla käsillä. Yksi kertoi, että koko päivän oli tuntunut siltä kuin pissat menis ihan just housuun vaikka vedet meni vasta seuraavana yönä, toinen oli herännyt keskellä yötä syömään, kolmannelle oli iskenyt hillitön siivousvimma. Aloin tarkkailla itseäni pohtien, mahtaako tämä tai tuo tuntemus olla merkki synnytyksen lähestymisestä: keskiviikkona mulla oli maha sekaisin (juu, ei varmaan paketillisella jäätelöä ollut mitään tekemistä asian kanssa), torstaina olin tosi itkuinen ja mua oksetti (johtuisko tukalasta olosta), perjantaina oli ihan tositosi väsynyt (niin no, olin valvonut koko yön) ja hikosin päiväunilla kuin pieni sika (isäntä kylläkin huomautti nostaneensa huushollin lämpötilaa, ja untuvapeitollakin saattoi olla osuutensa). Ja sitä rataa.
En ollenkaan epäile, etteikö odottajilla olisi monenlaisia yksilöllisiä tuntemuksia joista voi huomata kropan valmistautumisen tulevaan koitokseen. Kaikki tämä merkkien kyttääminen ja mahdollisten oireiden tulkitseminen sai mut kuitenkin vaan stressaamaan mahdollista laitokselle lähtöä entistä enemmän, vaikka tiedän, että ihan oikeasti varmoja merkkejä synnytyksen alkamisesta ovat vain lapsivesien meno tai tihentyvät ja kipeämmäksi muuttuvat supistukset – limatulpan irtoaminen saattaa kertoa synnytyksen käynnistyvän piakkoin, mutta sekin saattaa irrota jo päiviä ennen synnytystä. Terveydenhoitaja kertoi, että verenpaine alkaa nousta vähän ennen synnytystä, mutta sitäpä ei taida itse huomata.
Päätinkin aktiivisen odottamisen sijaan pysytellä leppoisalla tuulella, tehdä mukavia asioita ja ajatella, että ihan kaikki normaalit ja poikkeukselliset ruumiintoiminnot, olotilat ja tuntemukset on varmoja merkkejä siitä, että synnytys lähenee – tulevaisuuden tapahtumat kun ei yleensä loittone, vaan aika kulkee ihan vääjäämättä eteenpäin. Paitsi jos oot Benjamin Button. Tai The Doctor.
Loppuviikko olikin sitten paljon mukavampi ja olo energisempi. Olen tehnyt käsitöitä, katsellut Netflixistä lempparisarjoja, ottanut päiväunia ja lueskellut blogeja. Ukkosen kanssa kävimme ulkona syömässäkin. Neuvolassa todettiin, että vauva on kiinnittynyt ja lähtö voi tulla ihan milloin vaan: viime päivinä supistustuntemukset ovatkin lisääntyneet. Elämme jännittäviä aikoja!
– meiramiina
Kommentoin nyt tähän yhteen postaukseen montaa sun juttua, ettei tule sataa erillistä kommenttia :D
VastaaPoistaIhania noi sun tekemät uusimmat villikset ja voi miten kivalta toi teidän vauvan hoitopiste näyttää :) Meillä on tilasta puutetta tässä rivarikolmiossa, ja toki teidän rintamamiestalokin on varmaan naftia mitoitusta vaikka talo onkin, noissa vanhoissa taloissa ei sitä avaruutta kuitenkaan siten ole kuin uusissa omakotitaloissa. Mutta mä jotenkin tykkään kans vanhojen talojen tunnelmasta :)
Villiksiä tekisi mieli kans tehdä enemmän, mulla olisi hahtuvaakin vielä reilu kiekko, Joki- ja Sportsgarn-lankaa mutta yritän malttaa mieleni ja odottaa että vauva syntyy, jotenkin varsinkin noissa NB-koon pöksyissä epäilen edelleen mun koon arviointikykyä ja pelkään että pöksyt on heti alkuunsa liian pienet tai jotenkin väärän muotoiset :D
Niin ja noista harsoista tuohon edelliseen kommenttiini viitaten; mulla on sekä uutena ostettuja (en kans oo löytänyt ihan halpoja mutta oon ostanut ihan Prismasta ja Baby stylestä jne) että käytettynä (Vadelmatarhasta, nettikirppiksiltä, Moron peräkonttikirppikseltä viime syksynä). Noissa käytetyissä on kyllä vaippailua ajatellen se hyvä puoli, että ne on selkeesti semmosia karhentuneita ja pesussa parkkiintuneita, että varmasti imevät paljon paremmin kuin uudet. Eurokankaasta ostin pari metriä sitä rullatavaraa valkoisena, mutta on siinä reunojen kääntämisessäkin oma vaivansa niin en sitten oikein kokenut sitäkään miksikään huippuhankinnaksi. Eri asia, jos olisi oikeasti jotain tosi kivaa kuosia mutta se palloväritys oli mun mielestä vähän plääh.
Mä oon kans googlaillut noita synnytystä edeltäviä merkkejä, ja tuntuu että niitä on ihmisillä vaikka kuinka paljon erilaisia :D Ja hävetäkseni pitää myöntää, että googlasin myös miten saat synnytyksen käynnistymään, vaikken yhtään siihen hommaan uskokaan ;) VARSINKAAN en usko vyöhyketerapiaan mutta kävin sielläkin kun oli lahjakortti :D Aika rennosti oon kans nyt koittanut loppuajasta ottaa, mulla oli siis LA viime sunnuntaina. Sullako siis tänään the päivä? :) Onneksi olkoon kuitenkin rajapyykin saavuttamisesta! :)
Mut kommentithan on kivoja, antaa tulla vaikka vaikka tuhat! :D
VastaaPoistaLaskettu aika tuli ja meidän pikku-ukko päätti tupsahtaa ulkomaailmaan. <3 Minä googlasin kans niitä käynnistymisvinkkejä ja häpesin, mutta on siinä loppuvaiheessa vaan hermo niin tiukalla että sallittakoon me molemmat tämä itsellemme anteeksi. ;) Se odottelu on ihan kamalaa eikä siihen voi sanoa mitään mikä helpottaisi, siispä en ees yritä sanoa mitään muuta kuin että tsemppiä!
Meidän rintsikka on siitä erikoinen, että yläkerran toinen makkari on ihan valtava ja toinen taas ihan minipieni, kun siitä piti lohkaista tilaa kylppärille – ja sinne valtavan alkoviin mahtui tosi hyvin tuommoinen vähän isompikin beibisteissön. Ja kun säilytystilaa on tosi huonosti, niin ratkesipa sekin pulma samalla!
Mun pitääkin kokeilla niitä villiksiä (siis vauvalle, heh) ja raportoida että ovatko sopivia! Tultiin just vasta kotiin niin en oo vielä aloittanut kestoilua, mutta pitäis varmaan aktivoitua etten laiskistu ja lipsahda kokonaan kestopolulta. ;)